Tahkon SM-täysmatka, pettymys vai perussuoritus?

Joroisten PB:n jälkeen itseluottamus tapissa. Kausi ollut ”suksee” kaikilla mittareilla ja A-race vielä edessä. Toiveet korkealla ja täysmatkan PB kiikarissa. BT-harjoitukset (Breaktrough) ennen Tahkoa osuivat kaikki nappiin, viimeinen pitkis juosten (n.25km) oli helppoa tekemistä ja fiilis korkealla. Viimeisellä viikolla luonnollisesti kevennystä, mutta kisaviikon puolivälissä huomasin, että rasitustaso vielä liian korkealla (seuraan oman tuntemuksen lisäksi fitness trendiä elevate app sovelluksesta) kisaa ajatellen. Oma tuntemus kuitenkin aika hyvä, joten en sen kummemmin siitä ottanut ressiä. Perjantaina pelipaikoille, ilmot sisään ja odotteleen pojan kisaa. Lasten kisa perjantai-iltana piti ajatukset mukavasti pois kisasta. Kamat kasaan ja double check pyörälle. Unta palloon ja nukuin suhteellisen hyvin.  Aamu meni aika lailla rutiinilla. Vähän odottelua pelipaikoilla, mutta fiilis aika rauhallinen, ehkä liiankin. Vähän olisi kaivannut semmoista buustia jo aamusta. 

Uinnin startti

Uinti: 1:00:13

Tavoitteena oli uida alle tuntiin ja päästä ns. mahdollisimman vähällä vaivalla eli napata hyvä peesi itelle. En ole koskaan osannut uida jonkun peesissä, kun uitu lyhemmillä matkoilla reippaampaa vauhtia, mutta nyt siihen jopa tähtäsin. Kärkiporukan tiesin menevän sen verran lujaa että siihen ei mitään saumoja, joten toivoin vetoapua siihen seuraavaan porukkaan johon itsenikin laskin. No ei tullu peesiä ja ensimmäistä suoraa lukuun ottamatta uin koko matkan itsekseni. Uinti itsessään ei ollut mitään mahtimenoa, enemmänkin semmoista perustekemistä. Lasien huurtuminen  ja osittainen kirkas auringonpaiste hieman häiritsi menoa, mutta ei hidastanut vauhtia. Kohtahan se loppusuora sillan alituksen jälkeen tuli eteen ja rantaan perinteisesti kahlataan vikat vajaa 50 metriä. Vaan olipa raskas jalka! Ja niin oli raskas jalka myös T1:seen juostessa. Ajasta ei ollut mitään tietoa, kun kelloa en käteen uintiin laittanut. Selostaja selitti jotain tunnin alituksesta tai siitä, että se just jäi saavuttamatta. En kuullut kunnolla, joten oletin että aika lailla targettiin meni. 

Perustekemistä uinnissa

T1: 5:05

Harvemmin sitä on tullut itselle sisäisesti naureskeltua vaihdon aikana, tai siis koskaan. No nyt on tullut sitäkin tehtyä. Ja päälle perus itsensä sättimiset voimasanoin vahvistettuna. Oli kyllä semmoista sähläystä vaihtokassien, pohjerampin, kenkien, kypärän ja energioiden kanssa että tuota vaihtoa ei tee mieli muistella. Aikakin sen kertoo. 

Pyörä: 5:27:40

Pyörän päälle ja menoksi. Tätä olin odottanut, nyt malttia alkuun ja sitten hanaa targetwatteja seuraten. Pyörän alussa mennään pitkä pätkä ylämäkivoittoisesti, joten malttia pitää olla, jotta ei polje jalkoja alta heti alussa. Sykkeet pitäisi saada alas aika nopeasti ja watit kohdalleen. Vaikka kuinka otin alun iisisti niin sykkeet hakkasi korkeella aika pitkään. Noin 15 minuuttia meni pääasiassa aerobisen kynnyksen päällä ennen kuin tasaantuminen tuli. Vaikka fiilis pyörän alussa oli hyvä, se ei kantanut pitkälle. Ei tullut ns. flowta päälle ja matka tuntui ”pitkältä” jo ennen puolimatkaa. Ylämäissä watit karkaili jatkuvasti yli tavoitteen, joka oli n. 190W. Puolivälin jälkeen tuli vihdoin mentaalisesti hyvä hetki. Meno alkoi maistua ja fiilis nousta. Hyvä tästä tulee! Ajattelin.. Taisin olla tuossa vaiheessa toisena omassa ikäluokassa. No sitä fiilistä kesti ehkä reiska tunnin ajan, jolloin homma alkoi tuntua melkoiselta puurolta. Tuli käytyä pään sisällä kaikenlaista keskustelua itseni kanssa. Pääkisa ja pään sisällä ei käytännössä mitään tekemisen meininkiä ja kävi mielessä jopa homman kesken jättäminen T2:seen. Vaikka se mielessä kävi niin tiesin, että siihen en taipuisi. Kyllä se juoksu tulee kulkemaan. Sillä fiiliksellä mentiin T2:seen ja oli kyllä henkisesti kova pyörä. Oli se kyllä fyysisestikin, mutta enpä ollut moista vielä kokenut. Keskiwatit 187, NP Watit 200 ja keskari 33,3. NP Wattien mukaan vähän liian isoilla wateilla menin. Keskisyke jäi PK2:lle. 

T2: 2:29

Perussuoritus. Ei säätöä T1:n tapaan ja fiilis nousemaan päin. 

Juoksu: 3:46:52

Ensimmäisellä kierroksella

Homma liikkeelle hyvällä tahdilla. KA-tavoitevauhti maralle oli alle 5.10/km, joka tietäisi n. 3:35-3:37 välistä aikaa. Alun suunnitelma olikin mennä pikkasen alle vitosen vauhtia per kilsa. Tämän vauhdin tiesin tasoittuvan loppua kohden. Kunhan syke pysyy alle aerobisen niin suunnitelmaa pystyy noudattaan. Eka kymppi meni aika hyvin targettiin eli alle 50 minuuttia. Toisella kympin kierroksella vauhti pysyi aika hyvin hanskassa noin 5min/km joskin kusitauko nosti keskivauhtia. Kolmannen kierroksen alussa homma alkoi aika nopeastikin muuttua raskaammaksi ja vauhti hidastua. Kävi selväksi, että targettiin ei mentäisi ja bodiumsijoitus karkaisi  lopullisesti (pyörän jälkeen olin tippunut viidenneksi). Kolmas kiekka meni lopulta n. 6 minuuttia hitaammien mitä keskiarvollisesti kaksi edellistä. Lisäksi hommaan tuli mukaan myös kävelyä. Vituttihan se suunnattomasti kävellä, mutta varsinkin vikalla kierroksella se oli parempi vaihtoehto kävellä välillä ja juosta sitten taas pätkä kuin mitä taapertaa menemään ”juosten”. Tulihan se maalikin sieltä lopulta. Ei mitään supertuuletuksia mutta kolmas täpäri nyt taputeltu kasaan. Vielä se hyvää parempi suoritus antaa odottaa itseään. 

Vihdoin maaliin

Loppuaika: 10:22:21

Pitkään oli harmitus päällä ja yritin miettiä, missä homma meni perseelleen, että se paras suoritus kesälle jäi saamatta. Syitä kyllä löytyi, mutta oleellista on löytää myös ne hyvät ja onnistuneet asiat. Meni lopulta aika pitkä aika, ennen kuin kyseinen kisa on taputeltu myös korvien välissä. Alle listattuna yksinkertaisesti plussat ja miinukset, jotka kertovat jotain tästä suorituksesta. Osaa kerrottu kisarapsassa, osaa en sen kummemmin tekstissä eritellyt. Ja siihen otsikkoon vastaus; molempia.

-      rasitustaso ennen kisaa liian ylhäällä

-      mentaalisesti kisafiilis ihan hukassa, ns. ”maha täynnä” Joroisilta?

-      Pyörä liian kova (mäkiosuudet liian kovaa) joka söi juoksujalkaa

-      Lievä nestehukka liian vähäisen juomisen takia pyörässä (osittain korjattu juoksussa)

+ kaiken säätämisen ja haasteiden jälkeen jäin lopulta vain rapia 12 minuuttia tavoitteesta

+ heikolla perussuorituksella parin minuutin päähän PB:stä

+ mentaalitason kisafiilis hukassa, mutta sain puskettua itseni kuitenkin kohtuulliseen lopputulokseen

Viralliset tulokset

-Mika-

Joroinen – puolimatkan SM

Kirjoittelut jääneet aika vähiin ja melkein tuli kuopattuja koko blogi bittiavaruuteen tossa joku viikko sitten. Lyhyttä ja ytimekästä tarinaa kuvilla höystettynä tulee lähinnä Instagramin välityksellä. Mutta meni se Joroinen sen verran suun myötäisesti että pitää jotain jättää muisteltavaksi tarinan muodossa. Lopussa lyhyesti kisoista ennen Joroisten skabaa. 

Tälle kesälle oli suunnitellut ns. A- ja B-kisan, joiden ehdoilla painettaisiin menemään. Siihen völjyyn sitten jotain muuta pikku kivaa. Kotimaassa mennään koko kesä, joten ulkomaan kisailut saa odotella seuraaville vuosille. A-kisana toimii Tahkon täysmatkan SM-kisa, eli palaan sinne mistä se täysmatkailu sai alkunsa ja B-kisaksi Suomen legendaarisin kisa eli Joroisten puolimatka ja sinne 4:30:00 alitus. 

Talvi oli siinä mielessä erilainen edellisiin vuosiin, että harjoittelusta vastasin täysin itse. Kaksi ja puoli vuotta menin Tribasen mukana ja nyt oli aika kokeilla uutta. Toki isosti tuli apua ja neuvoa seurakavereilta. Rytmitykseen tein muutoksia sekä treenitunteja on lisätty jälleen aavistuksen verran. Rytmitys noudatti 3+1 teemaa eli kolme reipasta/kovaa viikkoa ja yksi selkeästi kevyt. Toki tärkeintä edelleen on ja oli pitää yllä laatua aina kun treenimoodiin menee. Toukokuun loppupuolella muutin talvirytmityksen hieman erilaiseksi, jotta kroppaa ei puudu samaan menoon. Tämä oli oikea ratkaisua ja kunto otti hyvää nousua kesän alussa. Tässä kohtaa mentiin muotoon 9 treenipäivää + 2 lepoa + 9 treeniä + 1 lepo + viikko vähän kevyemmin. Tätä kiertoa oli kaksi kappaletta, jotka päättyivät siis Joroisille.  Toisen kierroksen toinen 9 treenipäivän setti oli hieman haasteellinen kun perheen kanssa oltiin lomareissulla kotimaata kiertämässä, mutta yllättävän hyvin löytyi paikat ja ajat treeneihin niin laakealta Pohjanmaalta, Turun saaristosta kuin pääkaupungin sykkeestäkin. Toki perheelle ja puolisolle iso peukku kun sain hoidella treenitkin lomareissun yhteydessä. 

Pyörälenkillä Turun saaristossa

Joroisille saavuttiin hyvissä ajoin jo keskiviikkona, mikä oli aivan oikea ratkaisu. Ei mitään kiirettä mihinkään suuntaan ja kerkesi tehdä kevyet treenit vielä alle, pyörä+juoksu keskiviikkona illasta ja pikku vedot Valvatuksessa torstaina. Vesi oli kyllä juuri oikean lämpöistä märkkärivetoon ja luotto alle puolen tunnin uintiin vahva. Parina aikaisempana vuonna on saanut jännittää puolison menoa sprintissä, mutta tällä kertaa sain kunnina kulkea 8-vuotiaan poikani vierellä uinnin ja pyöräilyn kun hän osallistui ensi kertaa triathloniin lasten sarjassa. Tuosta kisasta riittäisi tarinaa pitkästikin, mutta olihan hienoa kun poika nautti koko matkasta ja ilmoitti kisan jälkeen että haluaa kisata Tahkolla kans. Bonuksena tuli alle 9-vuotiaiden poikien sarjan voitto eli lentävä lähtö näihin kinkereihin. 

Kisa-aamu. Arto tsemppaamassa ja Jussi kameran takana. Muut kisaamassa.

Arto, Antti (SM 1 ag 40-44), Tatu, minä, Lotta (SM 2 ag.35-39), Matti ja Laura

Lauantaina oli sitten aika astua areenalle. Sanoin aamusta seurakaveri Lauralla, että mahassa ollut mukava kutina jo perjantaista lähtien. Tuo hyvä kutina ollut vähän kateissa viime kesän Itävallan Ironmanin jälkeen. Pyörällä Valvatuksen rantaan ja peruspöhinät käyntiin vaihtoalueella, lämppäriuinnilla ja vessakäynneillä. Kohta oltiinkin jo rolling startin etujoukoissa. Lupa tuli lähtöön ja vauhdilla kohti järveä jonne piti tietenkin hypätä rannasta näyttävästi. No näyttävästi korjailin sitten myös nenälle valahtaneita lasejakin. :) No ei menny ku reiska viis sekkaa että olin menossa. Pläni oli mennä tasaisen kovaa koko ajan ja näin meninkin. Ehkä takasuoralla tuli hetkellisesti vähän vaisumpaa menoa, mutta se ei kestänyt kovin kauaa. Loppusuora tuli vastaan aika nopeasti ja pian jo ylös järvestä. Ajasta ei ollut mitään hajua, koska olin jättänyt ekaa kertaa kellon pois uinnin ajaksi, jotta ei mene turhaa aikaa sen kanssa säätämiseen kun märkkäriä riuhtoo pois. Vaihto meni loppupeleissä ihan hyvää vauhtia meikäläiseksi ja nopein vaihto mitä Joroisissa saanut aikaan T1:llä. Uintiajan sain tietää sitten maalissa, joka oli 29.14 eli PB ja reilusti alle minimitavoitteen. Vielä jäi 29 minuuttia rikkomatta, ehkä ensi kesänä. 

Uinti 29:14 

T1 2:14

Pyöräosuudelle tavoite oli alle 2:22 ja semmoisella vedolla, että juoksujalkaa piisaa vielä hyvään puolimaraan. Ei mitään hölmöilyjä wattien kanssa Valvatukselta kisakeskukseen vaan alku maltilla ja sitten kaasua. Pyörä lähti hyvin käyntiin ja alkuvaiheessa saavutin jonkun SKB kaverin selän, joka sitten kuitenkin ajoi sen verran hyvää vauhtia, että kun pyörämittaria kurkin niin watit, sykkeet ja vauhti natsasi sen verran hyvin, että päätin pysyä tuon selän perässä. Ja vähintään sallitun peesietäisyyden pääässä, jotta ei ylimääräisiä viiden minsan lepotaukoja tulisi dumarin toimesta. Ensimmäisellä kierroksella tuuli oli maltillinen ja kierros meni kyllä helpon tuntuisesti. Toiselle kiekalle lähdettäessä loivaan ylämäkeen ajettaessa ajauduin hetkellisesti liian lähelle edessä ajavaa ja tuomari välittömästi huomautti asiasta. Penalttia ei onneksi tullut ja tuon jälkeen tein päätöksen, että nyt lisätään kaasua kun puolimatkassa kello puheli 2:21 alitusta ja mieleen pamahti heti jopa 2:20 alitus vauhdin nostolla. Vilkku päälle ja vasemmalta ohi. Watit nousi ja niitä pitelin ylhäällä jonkun aikaa, että kaveri jäisi sen verran taakse, ettei jää roikkumaan. Ja sehän toimi. Rantasalmelle päin kun käännyttiin niin tuulikin oli ottanut askeleen kovemmaksi ja ei puhaltanut enää selkeästi yhdestä suunnasta. Välillä piti puskea naama tangossa kiinni ja toinen kierros tuntui selkeästi raskaammalta ja työläämmältä. Vauhti ei onneksi paljoa laskenut ja kisakeskuskin häämötti jo edessä. Vaihtoon tultiin yhtä aikaa oman ag-sarjan voittajan Arttu Aaltosen kanssa. Tiesin hänen olevan eri kaliiberin juoksija, joten peesihommia ei tarttenut paljoa miettiä juoksua ajatellen. Pyörä räkkiin ja lenkkareita vaihtaan. Jälleen nopeahko vaihto edellisiin vuosiin verrattuna ja oma PB pyörään, joka jäi 5 sekkaa minimitavoitteesta. Eli aikataulussa tiesin olevani pyörän ja vaihtojen osalta. Uinnista ei ollut mitään hajua vielä. 

Pyörä 2:22:05

T2 1:57

Pyöräosuuden kääntöpaikalla kisakeskuksessa

Juoksu oli tuntunut lähes koko kesän hyvältä ja toukokuussa juostu 10km ennätys antoi uskoa, että pystyisin painamaan koko juoksun 4.20-4.25/km vauhdilla, joka toisi pikkuisen vajaalla reitillä (20,72 km Polarin mukaan) 1:31-1:32 juoksuajan. Minimitavoite oli juossa 1:33 ja pöljän päivän juoksu olisi tuo 1:31 tai alle. Näillä ajoilla olisin menossa alle 4:30 joka oli siis ykköstavoite näihin karkeloihin. Ei tullut pöljää päivää juoksuun ja melkoinen survival se oli kaksi viimeistä kierrosta. Ensimmäinen kierros mentiin vielä 1:31 alituksen vauhtia, mutta toisella kierroksella tuli kyllä selväksi se, että vauhti tulee hidastumaan matkan edetessä. Seurakaveri Arto huuteli jossain vaiheessa, että olin kolmantena omassa sarjassa ja tsemppasi kovaa. Tosin tiesin, että penaltyä kärsimässä ollut Aaltonen menisi vielä edelle, joten en paljoa uhrannut ajatusta millekään bodium paikalle. Nyt oli vaan painettava sen minkä jaksoi, eikä perkele yhtään ei periksi. 4:30 alitus oli mielessä ja se puski eteenpäin. Perheeltä tuli jälleen hyvää kannustusta ja läpsyä heittelin poikien kanssa. Gameface päälle ja peukaloa ylös. Viimeiselle kierrokselle lähtö tuntui hyvältä ja enää alun piinaavat nousut vesitornille saakka ja sitten saisi lasketella viimeisen reilun kolme kilsaa. Kyllä tuntu nousut pahalta ja kävelyks heittäminen ei todellakaan ollut mikään vaihtoehto. Lopussa sain aikana jonkun kirin tapaisenkin ja maaliviivan ylitin juoksuajassa 1:33:14. Vähän menin yli minimin, mutta peilaten siihen, kuinka vaikeaa oli kaks viimeistä kierrosta, juoksuaika tyydytti enemmän kuin vähän. Jälkikäteen ajateltuna heikko juoksupäivä tuotti kohtuullisen ajan, joten hyvänä päivänä tuosta lähtee reippaasti pois. Ehkä ensi kerralla. 

Juoksu 1:33:14

Maalissa oli pakko nojata tovi polviin ennen kuin pystyi hymyileen ja fiilisteleen kisaa maalissa jo tovin olleen seurakaveri Tatu Lappalaisen kanssa. Tatu paineli kans todella hyvin ja pisteli omat PB:t uusiksi minuuttitolkulla. Seuraavaksi oli saatava selville ne ajat ja olihan makia uutinen! 4:28:45 eli reippaasti alle 4:30 ja uus PB about kahdeksalla minuutilla. Bonus oli vielä tuloillaan, sillä kisaa seuraamassa ollut isä tokaisi että tulin toiseksi omassa sarjassa. En ollut uskoa tuota heti, mutta selvisi pian, että edeltä oli keskeyttänyt pari kaveria ja näin ollen kaulaan pujotettaisiin ensimmäinen SM-mitali. Olipa vain makeat fiilikset ja nappiin mennyt kisa! Kiitokset perheelle ja vanhemmille kannustuksesta, oli jälleeen pro tasoa ja kannustuksen kyllä kuuli ja tunsi sisuksissa asti. Seurakavereille myös kiitosta ja peukkua, kannustusta sai ja bodium sijoituksia tuli sekä läjä kovia tuloksia! Hyvä Pro Victoria! Järjestelyt toimi myös jälleen erinomaisesti ja vaikka kisaajia ei niin paljoa ole verrattuna parin vuoden takaiseen (Lahti IM puolikas vie osansa) niin onhan tuo kisa ihan päällikkötasoa! Jospa se taas ens kesänä kalenteriin eksyy. 

Done, rok rok!

Finish Time 4:28:45

Ensimmäinen SM bodium sijoitus, fiilis sen mukainen

Fiilistelyä

Vajaa viikko Tahkon täydelle matkalle, se onkin oma tarinansa sitten.