Kisaraportit 2016

Kuopio Triathlon

Maanantai 8.8

Ennuste näyttää pientä sadetta ja kevyttä tuulta. Nou probleemo. 

Keskiviikko 10.8

Ennuste näyttää jopa aurinkoista välillä ja sateetonta keliä. Oolrait! Oisko kovaa aikaa tuloillaan...

Perjantai 12.8

Ennuste povaa kovaa tuulta ja sadetta. Sillä lailla, ajat voi unohtaa...

Lauantai 13.8

Kisäpäivä, perusmatkan SM. Pakko uskoa, iltapäivällä reipasta tuulta ja vettä tulee. "Sillä mennään, sama se on muillekin!" Tokaisin useampaan kertaa mieleni sopukoissa. Olin tutkaillut osallistujalistaa jokusen kerran ja jotain päätelmiäkin tehnyt. Erwin Borremans, Arto Wallin ja Tatu Lappalainen olivat ainakin kolme kovaa menijää. Muista ei ollut käryä. Laskeskelin, että roikkuminen mukana uinnissa ja pyörässä sekä nappijuoksu saattaisivat riittää jopa poodiumille. Prosentit sille kuitenkin pienet. 

Mennäänpä itse kisaan, joka siis oli oikea kelien keli. Tuuli puhalteli lähempänä 10m/s ja sen mukaiset aallot olivat vedessä. Samaan syssyyn vettä tuli taivaalta jatkuvasti ja lämpötila siellä pikkasen reilu kymmenen astetta. :) Infossa varoiteltiin kaivonkansista, mutkista ja katumaalauksista. Nämä olisivat ne vaaranpaikat. Lämpöjä tuli otettua aika nihkeesti. Kymmenkunta minuuttia juosten ja pikku notkistelut päälle. Vedessä reilu viis minsaa vetoja ottaen ja totutellen aallokkoon. Kohta mennään.

Rohkeasti eturiviin ja katse horisonttiin. Lähtömerkki tuli ja kohti Kallaveden aaltoja. Alkuun ahneesti liikkeelle, ettei jää ruuhkaan mukiloitavaksi. Hyvin meni ja vähän kylkeen osumaa, no worries. Alku menikin ihan jees, kunnes etusuoran puolivälin kieppeillä alko aallot vellomaan urakalla. Sitä yritti hengittää aallon jälkeen, mutta eihän se aina onnistunu. Taisin koko uinnin aikana siemasta kolme kertaa maukasta Kallaveden aromia. Yhdeltä puolen hengittävälle (oikealta) etusuora oli sitä tuskasinta matkaa, takasuoran ja loppusuoran ollessa hiukka helpompaa. Ei siinä kuitenkaan vauhtiin päässy. Sellaista rämpimistä eteenpäin. Aina kun pääs vähän rytmiin vetään pitkaa vetoa, aallot vei sen mukanaa. Ekalla kiekalla seikkailin etu- ja takasuoralla laidasta laitaan muutamaan otteeseen. Toinen kiekka oli kokonaisuutena vähän paremman tuntusta ja siinä mielessä ajattelin, että kyllä se tästä, jos kello näyttäis 27 alkusta vaihtoon tullessa. Ei ihan näyttänyt, 28,.7 oli virallinen aika. Hidastahan tuo oli, mutta oli se muillakin. Osa kisaajista veti pyöräilyyn takkia päälle, itsekin tempaisin päälle irtohihat. Sen verta kolea keli oli. Aikaa vaihtoon meni 2.25. 

Vihdoin pois aalloista

Kello kertoi totuuden

Kuopion pyöreitti koostuu 4x10km lenkistä, joka on aika teknistä ajamista lukuisine tiukkoine käännöksineen ja mäkineen. Reitti, josta pidän. Siis kuivalla kelillä.:) Sade toi mukaan sen elementin, että aika iisisti menin mutkat ja yhden pitkän alamäen. Tuossa alamäessä mennään helposti ja reilusti yli kuuttakymppiä kuivalla kelillä, nyt uskalsin nippanappa mennä 55km/h parhaimmillaan. Kun näki reitillä ambulanssin hakemassa yhtä kisaajaa, sai se itsellekin suojeluvaiston päälle. Muuten mentiin aika täpöllä kun siihen mahis oli. Pyörään starttasin heti Arton perään ja totta kai tarkotus oli roikkua peesirajoissa tai edes lyhyellä näköyhteydellä perässä. Tuo tarkoitus säilyi sen pari kiekkaa, jonka jälkeen eroa alkoi tulla. Arto meni menojaan. Erwin oli reilusti edellä ja Tatu pysytteli parin minuutin karussa kaikki neljä kiekkaa. Muista ei tietoa. Kokonaisuutena keliin suhteuttettuna pyöräilyyn ei voi olla kovin pettyny vaikka melkoista repimistä se oli. Kolmas kiekka tuntui parhaimmalta/helpoimmalta, joskin sen kummempaa syytä siihen en tiedä. Tuntui vaan. Kaikki kiekat meni kuitenkin aika lailla samoihin spekseihin, loppuajan ollessa 1.09.26. Vaihtoon tullessa idea oli jättää kengät polkimiin ja säästä vähän aikaa, mutta eihän ne kengät auennu ku sormet ei juuri liikkuneet kylmyyden seurauksena. Puolittain aukinaisilla kengillä jolkottelin vaihtopaikalla ja Leviltä oppineena kuivasin jalkoja ja sujautin hyvin talkittuihin menomonoihin. Kerrankin meni se kuin ajatus. Irtohihat pois ja matkaan. T2 aika 1.33. Kuuluttaja tais huudella sijoitukseni olevan  tuossa vaiheessa viides tai kuudes omassa ikäluokassa. 

Juoksuun periaatteella lujaa, muttei piippuun itseä ekalle kiekalle. Alku meni aika helposti, juoksu tuntu hyvältä ja meno kellon mukaan reipasta. Ekalle 2,5 km meno oli alle 4 min/km vauhtia. Tatu tuli vastaan n. 200 metriä ennen kääntöpaikkaa Arto perässään. Eroa oli edelleen tuo pari minuuttia. Laskin että pitäis mennä lähes samaa vauhtia koko kymppi, jos meinais vielä haastaa jompaa kumpaa. Kääntöpaikan jälkeen kello kertoo karua kertomaa, vauhti hidastuu pikku hiljaa vaikka mieli yrittää mennä lujempaa. Vähän ennen puoliväliä Tatu ja Arto tulee vastaan. Ero on edelleen samoissa luokissa, Artoon vähän kasvanutkin. Tässä vaiheessa tiedän, että podium on mennyttä, kun Borremanssi vetää vielä kauempana edellä. Luonne ei anna periksi. Loppuun asti sen mitä irtoaa. Tokalla kiekalla menokin alkaa maistua tuskaiselta. Johan tässä on pari tuntia vetänyt enimmäkseen VK -alueella. Kääntöpaikka ja vielä vika 2,5 km. Kuittaan yhden juoksijan edestä, joka lopulta sattui olemaan samassa sarjassa. Maali jo häämöttää ja heitetään nyt hymyt kameralle kun tästä päivästä selviää kunnialla. Maaliviivan ylitys ajassa 2.24.12. Sijoitus omassa sarjassa lopulta neljäs.:) Se oli kesän kolmas nelossija. Kesän "teeman" mukainen siis. 

Kohti maalisuoraa

Kesän vika maalisuora triathlonissa

Olipa melkoinen kisa. Lähinnä keli teki siitä oikean työmiehen kelin, kuten moni kisaajakin asian ilmaisi. Kemissä oli heinäkuussa aallokon makua ja nyt sitä sai sitten koko rahan edestä. Tokasin tuossa kisan jälkeen vaimolle, että vain hullut lähtee polkeen fillarilla sateeseen tuulen piiskaamaksi valmiiksi märkänä vain lyhyet housut ja paita päällä lämpöasteiden ollessa +12. Sellaasia ne rialonistit on! :) 

Speksit

Nyt on triathlonin kisat kisailtu. Loppulausunnot sitten syssymmällä. Pari juoksukisaa vielä edessä Levillä ja Kiimingissä. Joten vielä ei mennä ylimenokaudelle. 

Finntriathlon Levi

Maisemia Levin huipulta

Ekstriimit on nyt kisattu ja olihan se melkonen kokemus. Koko perhe oli jälleen mukana reissussa ja onhan se korville ilosanomaa, kun oma viisvuotias poika kannustaa kisan aikana. Tässähän oikein odottaa, että vuorot vaihtuu pojan kanssa kannustuksen osalta jonku vuoden sisään.

Uinnin maaliintulo.

Uintireittiä Immeljärvellä.

T1 heti uinnin päätyttyä. 

Uinti:

Immeljärvi oli valjastettu edellisen vuoden tapaan uintipaikaksi. Tosin edelliseen vuoteen verrattuna vesi oli nyt viitisen astetta lämpimämpää mitä viime vuonna.:) Ei haitannu. Kisajärjestäjän mittaus kisan aattona oli +19,2. Uinnin ilmoitettu matka oli 400 metriä, mutta tuntu kyllä pidemmältä. Oma kello nyt sekoili avovedessä, joten sen osalta mittaan ei luottamista. Tarkoituksena oli ampua matkaan eturivistä ja uida reipasta vauhtia, tavoitteena alle 1.40/100m vauhti. 

Eipä kulkenut uinti niin hyvin mitä esim. Joroisilla. Ainakin tuntuma oli sellainen. Alussa oli pikku kahakkaa, mutta ekan suoran aikana pääs jo rauhallisempaan menoon kun taakse jäi porukkaa aika nopeaan. Vähän tuli ekalle suoralle kiekuraa uintiin, mutta takas vaihtopaikalle päin linja oli jo suorempi. Kunnollista rytmiä ei tullu uintiin oikein missään vaiheessa. Ehkä yritin liian nopealla tahdilla ottaa vetoja, jolloin liukua ei tullu kunnolla. Muuta syytä en oikein keksi vauhtiin. No joka tapauksessa n. 1.45/100m oli vauhti uinnissa ja nousin järvestä neljäntenä. Edellä miesten sarjasta lopulta kaks nopeinta sekä naisten sarjasta Mira Leskinen. Uinnin aika 7.04.

Sprintti valmistautumassa. 

Sprintin lähtö. 

Uinti takana.

Kohti T1:stä. 

T1:

Vaihtopaikka oli heti järvestä nousun jälkeen (n.10 metriä rannasta), joten juuri kerkes vetskarin aukasta märkkäristä kun vaihtoalueella jo oli. Tuttuun tapaan hitaahko vaihto, mutta edelle ei kerennyt kuin yksi kisaaja, jonka kuittasin pyörällä heti ekalla kilsalla. T1 aika 1.47.

Pyörä:

Pyöräreitti kulki Levin maisemareittiä itse tunturin ympäri. Tiedossa oli etukäteen ainakin yksi nousu T2 paikalle Panoraama hotellille. Muuten reitti oli täysin tuntematon. Päätin kuitenkin olla säästelemättä sen kummemmin ja painaa hiileen koko matka. Jaksaa sen minkä jaksaa. Alussa tutusti sykkeet koholla, mutta en antanut sen haitata. Heti alussa huomasin parin kisaajan olevan alle sadan metrin päässä perässä. Ja muutaman kilometrin ajettua näin ensimmäisen edessä menevän. Toki mielessä oli ajatus, että kovin montaa en edessä näkisi, pikemminkin takaa edelle meneviä. Mutta eipä käynyt tällä kertaa näin. Levin golfkentän (ainut tuttu paikka) ohitettua hahmottui edessä nousu. Ja siinä nousussa olikin sitten noustavaa.:) Vauhdit tippu meteluvauhtiin ja huippua ei näkyny. Edellä menevän ohitin nousun puolessa välin, joka sattui olemaan naisten skaban voittaja, Mira Leskinen. Nousun viimeisillä metreilleä myös toinen takana tullut mieskisaaja ohitti kovasti puuskuttaen. Tosin en voi väittää etteikö itselläkin hengitys ollut suoraan sanottuna äänekäs.:) Maksimisykkeillä mentiin.  Laskuun lähdettiin peesivälin sallimissa rajoissa. Olikohan kaveri vetänyt liian lujaa nousun, kun tuntui, että se jäi siihen eteen vähän niinku jarruksi. Joku kilometri mentiin peräkkäin kunnes nostin kadenssia ja päästelin kaverista ohi. Tällä mentiin sitten vaihtoon saakka ja ero pysy siinä puolessa minuutissa. Pyörän aika 36.18.

Kohti pyöräosuutta.

T2:lle saapuminen.

T2:

Voi helvetti suoraan sanottuna. Alku meni hyvin. Reipas juoksu fillaritelineille ja saman tien juoksupussin luo, jotka oli yhden sivuoven takana eteisessä. Kamat siis vaihdettiin sisällä. Kypärä ja pyöräkengät pois, jonka jälkeen takkusi oikein urakalla. En ollut laittanut talkkia lenkkareihin ollenkaan, saati sitten pyöräilykenkiin, ja kun jalat oli aika hikisen nihkeet, ei juoksukenkien pohjalliset meinannu pysyä paikallaan. Siinä alko jo hermo mennä kun takaa tuli kaveri ohi. Lopulta vetäsin pohjallisia vähän taaksepäin ja runnoin jalat sisään, jolloin pohjallisetkin oli lopulta paikallaan. Lopulta ulos vaihdosta ja kohti juoksua. Aikaa tuhraantui minuutin sijaan lähes kaksi (1.48).


Juoksu:

Juoksu alkoi leppoisalla porrasjuoksulla alaspäin. Ja portaitakaan ei ollut kuin vajaa seitsemän sataa.:) Meinasi alkaa portaat jo vilkkumaan silmissä kun niitä piti tihrustaa tarkkaan, ettei astu sivuun ja vedä pannuja heti alkumatkaan. Tultiin siis Levin eturinteen päältä alas "kylään". Sitten alkoi ylös, alas, polkua, juurakkoa, hiihtobaanaa (ilman lunta toki), pitkospuita, märkää, mutavelliä, heinää, asfalttia, nurmikkoa, soraa, kivikkoa ja muuta mukavaa alustaa sisältävä reilu viisikilometrinen osuus. Sain edellä menevän kaverin kiinni vajaan parin kilsan juoksun jälkeen ja siinä mentiin peräkanaa aika pitkään. Kerran mentiin vähän harhaankin, kun alamäkiajajat oli vetänyt ohjurinauhaa omille reiteille hämäämään juoksureittiä. Onneksi selvittiin n. 30 sekunnin harharetkellä. Kolmen ja puolen kilsan jälkeen alkoi sitten se "The Nousu". Nimittäin Levi Black rinne. Nousun jyrkkyys about 28% ja nousua tuli meidän osuudelle varmaan lähemmäs 400 metriä. Rinteen alussa näin kärkikaksikon puolessa välissä rinnettä. Nousu mentiin puhtaasti kävellen, tai oikeastaan osittain neliveto päällä ja sykkeet tapissa. Kaiken lisäksi haastetta lisäsi niitetty horsma-heinä-ruoho yhdistelmä, joka oli pinnalta liukas, ja johon ei kisakenkä oikein purrut. Rinteen jyrkän osuuden jälkeen sprintin juoksu lähti suoraan kohti Panoraama hotellia kun pitkä matka jatkoi kohti Levin huippua. Nousuosuuden päätyttyä matkaa oli maaliin vielä vajaa kaks kilsaa. Nousun päällä kaveri nappasi vaihdetta isommalle ja eroa alko tulla. Itellä ei irronnut nousun jälkeen mitään. Toivoin vain, että pysyis jollain tasolla perässä. Mentiin pari aika nopeaa laskua asfalttia pitkin heti nousun jälkeen ja voi tsiisus kun hakkas reisiä. Eroa alko tulla jo 15-20 sekkaa edellä menevään. Väsy ja pienimuotoinen tuska paino jaloissa ja päässä, mutta tiesin, että jos se painaa itellä niin painaa se kaverillakin. Vikalle kilsalle tuli myös pari pikku nousuakin ja sillon mentiin jo tahdolla eteenpäin. Jotenkin sain ajettua itestä vielä yhden vaihteen silmään ja pikku hiljaa saavutin kaveria, vaikka lujaa meni sekin. Ei menny kauaa kun Panoraama hotelli näky jo ja maali tietty siellä. Ero oli about 5 metriä enään kun matkaa oli jäljellä alle sata metriä. Tiesin tuossa vaiheessa meneväni ohi ja podiumille. Pieneen alamäkeen mentävä loppu, jakojen väsymys ja vauhti teki lopulta vastaiskun. Kaveri sai edellä valita paremman juoksulinjan ja itse vedin lopulta komean puolivoltin kierteellä sora-heinikko yhdistelmään, kun jalka tökkäsi sateen tekemään uraan. Vaikka olin nopeaa ylhäällä, ero kaveriin oli heti 15 metriä ja matkaa maaliin 60-70 metriä. Se oli sit siinä. Pääs aika monta ärräpäätä ja kävelin/jolkuttelin maaliin, jossa käyrä otsassa nousi aika korkeelle. Kauden toinen nelossija ei paljoa lämmittänyt. Juoksun aika 31.55.

Levi Black.

Loppusuora maaliin.

Juuri kaatumisen jälkeen.

Loppulönköttelyt maaliin.

Harmitus jatkui yllättävän pitkään kisan jälkeen, mutta kisa itsessään oli kyllä kokeilun arvoinen. Oli niin paljon erilainen, mitä normaali sprintti, että jäi fiiliksiä ottaa sama uudestaan joskus toistekin. Voin kyllä lämpimästi suositella Levin kisaa kaikille, jokka haluaa kokeilla jotain vähän erilaista. Ja järjestäjän puolestakin homma toimi niinkuin pitääkin. Kiitettävä arvosana kisalle, hyvä itselle. Kuopiossa jatketaan 13.8.

Maisemat maalialueelta.

Finntriathlon Joroinen

Joroinen 2016 - Puolimatka SM

Viikko vierähtänyt kesän kohokohdasta. On ollut aikaa pureksia kisaa omassa mielessä ihan kunnolla, palautella pikku lomailun merkeissä sekä lueskella muiden kisastooreja tuosta Suomen kuuluisimmasta kisasta. Vaikka viikko on mennyt tuota kisaa miettiessä, purin sen omassa mielessä oikeastaan jo viime sunnuntaina eikä mikään ole muuttunut sen jälkeen. Jossittelua toki saa aikaan jos sitä haluaa. Tässä se tulee, Joroinen 2016, puolimatkan SM. 

Valmistavat

Kisaan valmistautuminen aloitettiin toki jo talvella, mutta varsinaisesti se alkoi reilua viikkoa ennen kisaa tehdyssä viimeistelyharjoituksessa. Lienikö kohtaloa vai mitä, mutta silloinkin tuo kahden tunnin treenin pyöräosuus tehtiin kosteissa olosuhteissa, kuten Joroisillakin. Mitäpä tuosta, treeni tehtiin ja sen jälkeen oikeastaan reilun viikon kevensin ohjelman mukaisesti. Pari päivää tankkasin ihan kirjaamalla ylös hiilarit ja syömiset. Aikaisemmin en ollut varsinaista tankkausta tehnyt, joten oli pikku jännä päällä kuin se onnistuu ja onnistuihan se, jälkeenpäin ajateltuna. Eli ideana on tankata kroppaan enemmän hiilareita, ns. varastot täyteen. Perjantaina matkaan ja kohteena Leppävirralla Vesileppis. 

Perjantain ohjelmassa reissaamisen kanssa oli ilmoittautuminen, kisainfo sekä pyörän tarkastus ja T1 alueelle vienti. Vaikka tiedossa oli, niin pistihän se ihmismäärän paljous hämmästelemään ensikertalaista kun Joroisten keskustaan suhautin Skodillacin nokan.  Porukkaa oli ku markkinoilla konsanaan. Ilmoittautuminen ja kisainfo meni sutjakkaasti ja olin lueskellut huolella kisaohjeet ennakkoon, joten infossakaan ei mitään ihmeellistä esille tullut. Paljon tuli varoittelua ja toiveita, että kisaajat älyäisivät jättää peesijunat (kisassa peesikielto) takavasemmalle. Olinkin kuullut näistä kuuluisista ”possujunista” ennakkoon, joten oli aiheellista kisajohdolta ottaa tuo asia esille. Infon jälkeen pieni pyörähdys expoalueella, mutta nälkä ajoi miehen aika nopeasti kohti paikallista bensis-marketti-tauko-huolto-ym. paikkaa, jossa oli tarjolla myöhäinen puffetillallinen kisaajien tankkausta silmällä pitäen. Lautanen täyttyi kanapastasta ja ei muuta kuin nokka kohti Valvatusta (järvi, jossa uinti suoritetaan + T1). Ajatuksena oli fiilistellä tuolla hetki ja ottaa pari fotoa, mutta kohtalainen sade ajoi miehen nopeaan pyöränvientiin ja pikaiseen kiertoon, missä mikäkin sijaitsee. Harmi, olisi ollut kiva fiilistellä tovi ennen paluuta Leppävirralle. 

Perjantaina vaihtoalueelta.

Kisa-aamuna ylös salamana ja aamiaiselle 7.30. Laskin, että runsas aamiainen 3,5 tuntia ennen kisaa on passeli. Nappiin meni, ruoka kerkesi sulaa hyvin, ei tuntunut vatsassa painavan mikään ja nälän tunnetta ei tullut. Kisapaikalle matkustelin osan matkaa isän kyydillä ja lopun koutsin (J. Lotvonen) kyydillä. Hyvin kerkesi käydä strategiaa läpi ennen kisaa ja siinä poristessa ei kerennyt mikään jännityskään tulla. Pelipaikoilla sitten alkoi touhuaminen. Vaihtopussi telineeeseen, pullot pyörään, geelien teippaus vaakaputkeen, huolto- ja korjaustarvikkeiden säätäminen pyörään sekä renkaisiin oikean paineen saattaminen veivät yllättävän paljon aikaa ja meinasi iskeä jo hätä, että kerkeääkö ottamaan lämmintä. Pikaiset juoksut ja märkkäri niskaan. Vielä tavaroiden pikainen tsekki ja sitten järveen totutteleen ja ottamaan muutamia vetoja. Thäts it, aim redi!

Vaihtoalueella toista tuhatta pyörää. Kokonaisarvo miljoonissa.

Kisaajat jo lähtökarsinassa odottamassa.

Yleisöä paikalla sateesta huolimatta. 

Puolimatkan kisaajat odottamassa uinnin alkua.

Uinti

Joroisilla oli ekaa kertaa käytössä rolling start, jonka pitäisi helpottaa alun ryysistä. Olin ajatellut, että 32 minuuttia olisi tavoitteiden mukainen alku. Odottelinkin siinä muutamaa tuttua OTC:sta (Antti ja Tatu), joiden tiesin olevan tuon ajan alle menijöitä. Tarkoituksena ottaa paikka heidän takaa ja toivoa, että siinä roikutaan koko matka. (Uinnissa ja juoksussa saa peesata, pyöräilyssä ei). Kaverit löyty ja siinä odotellessa poristiin niitä näitä. Pian kello kilkatti 11.10 ja massa alkoi valua kohti Valvatusta. Pysyin tiukasti Antin ja Tatuin kannassa n. 200 metriä kunnes äijät hävis edestä. Mihin ne hävis? Pari kurkkausta, mutta ei näkynyt. Saman tien itelle päähän uus ajatus. Tasaista vauhtia, pitkillä vedoilla, pään asento ja nauti matkasta. Pari kertaa tuli kylkiosumaa, mutta ei mitään isompaa kolhua koko matkalla. Ekan saaren jälkeen takasuoralla alkoi kulkea. Tuntui tosi helpolta ja otin eellä meneviä kiinni yksi toisensa jälkeen. Ajattelin, että jo tämä meno säilyy niin pakko mennä alle 32 min. Säilyihän se lähes koko matkan. Loppusuoralla rytmi katosi kerran, kun piti säätää korvatulppaa sen alkaessa valskaamaan ja veden pistämään ikävästi korvakäytävässä. Ei mitään isompaa ja homma hoitui nopeasti. Ranta tuli eteen suht nopeasti, vedestä ylös, lasit otalle ja vilkasu kelloon. Mitä helvettiä, 30.27 (virallinen aika 30.36). Puoltoista minuuttia alle tavoitteen! Valkku huutaa hyvästä uinnista vaihtoalueen reunalla. Sanoja en tarkkaan muista, mutta häkellyin hieman ajasta ja unohdin riisua märkkärin yläosan vaihtopussille mennessä. Ihan sama, uinti oli mulle jäätävän hyvä. T1 meni totutun hitaasti tai sit otin sen rauhallisesti. Aikaa meni 3.24. 

T1 vaihtopussit.

Pyöräkamat esille pussista.

Potta päähän, kengät jalkaan ja menoks.

Kohti pyörän alkua.

Pyöräily

Vaihtoalueelta oli pieni nousu pyörän alkuun ja se meni uinnin antamilla fiiliksillä aika sutjakkaasti. Samaan aikaan pyörälle matkasi myös Tatu, jonka uinti oli hieman hitaampi, mutta vaihto nopeampi. Siinä mäessä kehut molempiin suuntiin uinnista ja kohti pyöräosuutta. Keli ei mairitellut, kosteaa ja tuulista. Alussa oli aika vilpoinen ajaa, mutta pikku hiljaa alkoi kroppa lämpeneen kun kilometrejä tuli taitettua. Alku oli kyllä erikoinen. Vilkku vasemmalle oli päällä ekalla 20 kilometrillä aika useasti kun nopeat uimarit – hitaammat pyöräilijat tuli ohiteltua. Vastineeksi ohi paino ukkoja useaan kertaa. Entinen rahaministerikin oli ohi mennyt vaan enpä hoksannut. Levykiekot vaan humisi kun nopeemmat painoi menemään. Tatukin lähti pian omille teilleen. Tiesin hänen olevan vahvempi kammenpyörittäjä, joten eipä mitään. Sainpa tuomareilta myös huomautuksen ekalla viitosella, olin joko liian lähellä edellä menevää alun ohituksissa tai ohitin liian läheltä. Rantasalmelle asti oli matkanteko vauhdikkaampaa, siitä piti huolen sivumyötäinen tuuli. Matkanteko tuntui hyvältä. Sykkeet oli hyvässä balanssissa, energiaa tuli imettyä tasaisesti ja keskivauhtikin oli hyvällä mallilla. Ja kappas kappas, ennen rantasalmea ohi painalsi parikin possujunaa (paluumatkallakin yksi isompi). Hidastin tietty 10 metrin päähän vikasta ja seurasin heidän menoa. Ei aikomustakaan ottaa väliä toisiin. Tuomarit kävi välillä vierestä seuraamassa, mutta ei mitään penaltteja annettu. Mitä helvettiä! Mahtaa olla tyytyväistä äijää omiin fillariaikoihin. Infossa vielä varoteltiin penalteista, mutta ei näköjään dumareilla ollut pokkaa antaa niitä kun letkat ei hajonnu kun vastaan tulivat kääntöpaikan jälkeen. 

Rantasalmen käännöksessä kello antoi viitteitä 2.30.00 pyöräilyaikaan (1.13.00), mutta tuohon en lopulta päässyt. Käännöksen jälkeen tuli pyöräilyn ainoa heikko hetki. Datan mukaan vauhti ei poikennut koko muun pyöräilyn datasta laisinkaan, mutta tuntui, että vauhdin ylläpitämiseen piti tehdä enemmän töitä.  Parikyt kilsaa kesti tämä vaihe, onneksi vain se verran. Tässä vaiheessa alkoi myös erikoinen kissa-hiiri leikki yhen Turun urheiluliiton kaverin kanssa. Jeppe paino Rantasalmen jälkeen ohi ja tuntu että sinne menee. No kohta se oli siinä eessä ja jäin vähän matkan päähän ajatellen, että tässä mennään. Vauhti ei tyydyttänyt joten vetäisin kohta edelle. Jonku matkaa taivalsin sen edellä ja tais se jäädäkki jonku verran. Kohta oli paineli kuitenkin peesijuna ja sen perässä kaveri meni taas edelle. Alko itteäkin huvittaan tilanne. Eipä menny kauaa kun painelin taas sen edelle ja kohta taas toisinpäin. Mittarissa alko oleen 70 kilsaa kun päätin jo paremmissa fiiliksissä, että loppuun otetaan vähän lisävauhtia. Nokkaa lähemmäksi tankoa ja kaverista taas ohi. Tällä kertaa lopullisesti. Seuraavan reilun kymmenen kilsaa tuli ohiteltuakin jonkun verran. Jaloissa oli hyvä fiilis ja vaihtoalue alko jo häämöttään. Vika kymppi oli taas vähän vaikeampi. Tuli odoteltua liiankin paljon sitä vaihtoaluetta ja pari tiukkaa nousuakin tuli vikalle kympille.  Sain lopun matkaa polkea aika itsekseni ja vihdoin se T2 näkyi horisontissa. Loppujen lopuksi ihan kelpo pyörä, 2.34.33. Kokonaisuudesta se heikoin, mutta ihan kehityskelpoinen. Vaihtoon tuhriintui aikaa 3.16. Hidas siis sekin. Edessä vielä rapia 21 kilsaa tiukkaa puurtamista. 

Matkalla kohti T2.

Taustalla vaihtopussit T2 alueella.

Juoksu

Aiemmista kisoista poiketen, kengät vaihtui paremmin vaimentaviin sekä jalkaan tuli myös sukat. Pyörihän se mielessä kuinka mahtaa juoksu kulkea tuon pyöräilyn jäljiltä, kun kokemusta tämän mittaisesta matkasta ei ollut. Kotijoukkojen mielestä vaihtoon juoksu ja eka kilsa oli kankean näköistä. Vaihtoon juoksu toki kun pyöräilykengät oli jalassa ja saattoihan se alku ollakkin vähän robomaista. Joka tapauksessa juoksu lähti kyllä kulkemaan. 4.30 alle meni heittämällä pari ekaa kilsaa eikä tahti paljoa muuttunut ekalla kierroksella. (Kierroksia yhteensä kolme, n. 7 km/kiekka). Ekan 7 km keskariksi tuli 4.31 min/km. Ja meno tuntu hyvältä ja ennen kaikkea suhteellisen kevyeltä. Sykkeet oli noussu vk 1:lle. Ihan sama, meno maistui. 

Juoksun alkuvaiheessa.

Tokan kierroksen alkukin meni ihan sujuvasti. Kannustukset ja geelit Tribasen omahuollosta ja matka jatku. Kierroksen edetessä tuli kuitenkin se eteen, että puskakuselle oli mentävä, ennemmin tai myöhemmin. Pyöräilyn loppuvaiheessa alkanut tuntuma kusitauosta oli nyt realisoitumassa. Toki ajatuksena oli yrittää selvitä ilman taukoa, mutta ei auttanut. Rapia tunti oli juoksua mennyt kun oli vaan pakko. Minuutin siinä lorottelin menemään ja porukkaa lappo ohi. No worries, olin kattonut ekaa kertaa ennen hätätaukoa kokonaisaikaa ja olin hyvässä tilanteessa kohti 4.50.00 alitusta. Toki edellytti, että katkeamista ei tulisi ja oikea pohje ei sanoisi itseään irti. Tuo oikea pohje alkoi ”kiristymään” toisen kiekan loppupuolella ja vaivasi aina maaliin saakka. Jos matkaa olisi ollut koko maratoni, olisin pysähtynyt sitä venyttään, hieromaan jne. varmaan useamman kerran, mutta nyt tilanne oli toinen, joten kivun kanssa mentiin. Toisen kiekan keskivauhdiksi 4.41/km (sisälsi siis tuon minuutin tauon). 

Uudelle kierrokselle.

Viimeinen kierros, enää yksi vaivainen 7 km pätkä. Ei paljoa mitään. Matkaa oli tullut tehtyä jo melkein neljän tunnin ja 20 minuutin verran. Vielä yksi geeli huiviin omahuollosta ja päättäväisesti vikalle kiekalle. Pohkeen kipua lukuun ottamatta tuntuma oli edelleen aika hyvä. Kun maaliin oli enää alle vitonen, tiesin, että 4.50.00 tulee alitettua. Se alittuu vaikka väkisin. Sen verran pitää vielä irrota. Irtosihan se, maaliviivan ylitys tapahtui ajassa 4.49.37. Eli reilusti jäi siis varoja, peräti 22 sekuntia. Vikalle kiekalle kilsan keskivauhdiksi tuli 4.38 ja juoksun kokonaisajaksi 1.37.46.  Yes! Mahtava fiilis ja sai nojata polviin! 

Jaksaa jaksaa...

Maalissa. Se oli siinä. 

Yhteenveto

Olihan hukea kisa kaikin puolin. Järjestelyt vimosen päälle, kuten isossa kisassa kuuluukin olla. Kelistä huolimatta paikallisten asukkaiden kannustus oli kyllä mahtavaa. Juoksureitillä sitä oli todella paljon, mutta oli sitä pyöräilyssäkin. Yksi ei niin innokas kotitalouskin oli pyöräreitillä. Pihassa, maantien lähellä oli kyltti, Fuck off! 😂 Ei vissiin innostu reitin sulkemisesta muulta liikenteeltä. Omaan suoritukseen täytyy olla tyytyväinen, sillä tavoitteet täytty kaikin osin. Minimitavoite alle viisi tuntia meni heittämällä ja se hiljaisempi tavoite 4.50.00 meni myös rikki. Uinti oli päivän parasta, mutta ei juoksukaan huono ollut, kun jäin vain 5 min omasta puolikkaan ennätyksestä. Ja nyt alla oli jo reilu neljä tuntia toimintaa. Pyöräily oli ihan ok. Siinä pystyy edelleen ottamaan niitä kuuluisia askelia eteenpäin ja näin on tarkoituskin. Siinä illallispöydässä isän kanssa arvioidessa kisaa, tuli heitettyä ilmoille kymmenen minuutin parannus ensi kesänä. Joten lähdetään sitä kohti. 4.40.00 alitus Joroisilla 2017. 

Tulokset

KemTu Triathlon

Heinäkuun kolmen kisan "putki" laitettu perinteisesti alulle Kemin sprintillä. Kai voi sanoa jo perinteisesti kun toisen kerran osallistuu peräkkäisinä vuosina. :) Anyway, Himoksen sprintin jälkeen treenit oli osittain vähän sitä sun tätä kahden viikon ajalta ja pirun hyvää tekemistä yhden viikon osalta. Tuo yksi viikko sisälsi kammenpyöritystä rapia 200 kilsaa, juoksua puolimaran verran, uintia altaassa ja avovedessä. Tehoja ja pitkää vetoa pk:lla. Siis pitkästä aikaa oikeasti hyvä treeniviikko, joka pelasti kyllä kesäkuun treenejä kohtuu pitkälle. Vähän jäi vaillinaiseksi treenitunnit kesäkuulta, mutta kisakauden alku selittää sitä osittain. Heinäkuussa ei ihmeitä tehdä treenien osalta. Lähinnä kevyttä tekemistä ja palauttavaa treeniä. Pari tehoa ja pitkää mahtuu toki sekaan ennen kahta seuraavaa kisaa, Joroisten puolimatkaa ja Levin extreme sprinttiä. 

Mutta nyt siihen "kyläkisan" raporttiin. Kisa käytiin 2.7 lauantaina ja viikko vierähti lomaillen Katinkullassa. Poikkeava viikko siis normi rutiineihin, sillä hyvää sapuskaa oli tarjolla enemmän ja epäsäännöllisemmin, golffia tuli nakattua muutama rundi ja jollain tasolla hoidettua viikon treenitkin. Ei siis mikään huippu valmistautuminen, mutta sprintti ei sitä niin vaadikkaan. Kisa-aamu starttasi ihan mukavasti. Ajoissa ylös ja hyvä aamiainen sekä vähän välipalaa ennen kisapaikalle lähtöä. Perille päästyä koin erikoisen episodin. Pyörä ulos autosta ja pumppaamaan renkaisiin ilmaa. Perskeles, venttiili katkes pumpun sisään! Mitä ihmettä? Ei muuta kuin uus sisäkumi kehiin ja vaihtopuuhiin, jotka meni aika sujuvasti. Sitten ilmoittautumaan ja vaihtopaikalle kamoja laittaan. 

Feltti oottaa pääsyä radalle. Vierellä menomonot järjestyksessä. 

Lämmittelyt alta pois ja ootteleen kisainfoa. Mahto yllättää järjestäjiä suuri osallitujamäärä, sillä jo infossa järjestäjän ohjeistuksia muuteltiin kisaajien huutojen perusteella toimivammiksi. Infon aikana puin samalla märkkäriä päälle, jotta kerkee ottaan tuntuman veteen ennen lähtöä. 

Lähtöpaikalla oottelemassa starttia. 

Jo aamulla ulkona käydessä mietin tuulen vaikutusta meriveteen ja ennuste kävi toteen. Aallokko oli suurin, mitä olen kokenut. Taisi olla tuulta 7m/s ja puuskissa enemmän. Uintireitillä aallokko oli suurimman osan matkaa myötäisen puolella ja samalla myös toisella puolen, mistä itse hengitän (oikealta). Lämmittelyssä uin myös vasta-aallokkoon ja ajattelin, että kyllä se siitä. Hengitän vain "korkeammalta". Pieni odottelu alkuverran jälkeen rannalla ja sitten menoksi. Päätin vetää alkuun lujaa, että pääsen etujoukkoihin. Hyvin meni ekalle poijulle sekä kääntöpoijulle asti. Sitten alko aallokko laittaan tälle uimarille kunnolla hanttiin. Ja perseelleenhän se meni. Vikasta 300 metristä uin rintaa varmaan puolet. Samalla kerkesin katella, kuinka monta tulisi menemään ohi. Ei mennyt kuin yksi ja suoraan sanottuna vitutus oli iso, sillä olin kääntöpoijun jälkeen selkeästi neljännella sijalla. Vaihtoon tullessa sijoitus tippui tuon yhden sijan ja se ohimenijä otti lopulta kolmannen sijan koko kisassa. 

Aallonmurtajalle tulon jälkeen loppu oli helppoa.

Ylös vedestä ja kohti vaihtoa.

T1 oli jälleen hidas. 20-30 sekkaa pois ja homma olisi ihan eri tasolla. Vaihtoon tullessa perässä tuli tuttu kaveri, jolla tiesin olevan hyvä pyöräjalka. Päätin fillarille istuessa, että nyt veivataan sitten kunnolla. Edessä oli 10 kilsaa vastaiseen ja sivuvastaiseen. Eli tiedossa korkeita sykkeitä ja naamaa kiinni tankoon ilmanvastuksen vähentämiseen. Hyvin jakso veivata menemään koko vastatuuliosuuden ja menetin perässä lähteneelle sijan vasta hieman ennen kääntöpaikkaa. Silloin päätin, että kauaksi ei tuo selkä jää. Olkoon pois juoksusta, mutta nyt liikutetaan kampea. Myötäosuudella mentiinkin sitten yli neljää kymppiä suurin osa matkasta. Eikä karannut selkä edestä. Kolme ensimmäistä olivat sen verran edellä pyöräilyssä, että fokus oli nyt pitää hyvä vauhti yllä ja sitten jättää edellä menevä kaveri juoksussa, jossa tiesin olevani vahvempi. Sanoisin, että suunnitelma toteutui enemmän kuin hyvin pyöräilyn osalta, sillä tulin vaihtoon lopulta reilu kymmenen sekkaa perässä. Keskari pyörän osalta oli n. 38 km/h ja parannusta viime vuoden pyöräilyyn melkein neljä minuuttia! 

Kohti vaihtoaluetta.

Perussäätämistä vaihdossa. 

T2 ei poikennut edellisestä. Hidas sekin. Kymmenen sekkaa pois ja hyvä olis ollu. Addut jalkaan ja vitonen edessä. Otin edellä menevän kiinni ekan puolen kilsa aikana ja painelin menemään. Juoksu tuntu hyvältä heti alkuun ja pieni pelko siitä, että juoksujalka kärsi pyöräilystä, oli mennyttä. Pian kuitenkin huomasin, että podiumpaikalle kolmanneksi oli eroa liikaa ja taas takaa ei näkynyt uhkaa tulevan, joten juoksuun ei saanut semmoista viimeistä silausta. Päätin kuitenkin pitää hyvän juoksurytmin päällä ja juosta alle 20 minuutin. Sekin onnistui hyvin, sillä painelin lopulta vajaa puoli minuuttia alle kahenkympin. Kaks minuuttia nopeammin mitä viime vuonna. Jos olis edelle menevän selkä näkyny lähempänä, olisin saanut puristettua tuon juoksunkin alle 19 minuuttiin. Mutta eipä tarvinnut. Lopulta maaliin neljäntenä ajassa 1.07.22. 

Viimeiset metrit.

Maalissa mietteliäänä. 

Yhteenveto. Sijoituksellisesti pitää olla tyytyväinen. Kolmisenkymmentä miestä oli sprintissä mukana ja sijoitus parani viime vuodesta seitsemän sijaa. Ajallisesti tyytyväinen kokonaisaikaan, pyöräilyyn ja juoksuunkin. Kokonaisaika tippui viime vuodesta neljä minuuttia, vaikka uinti oli  pidempi ja vaihtopaikalle siirtyminen myös pidempi uinnista. Pyörä yksittäisenä oli parasta tekemistä ja juoksu ihan hyvää. Uinti olikin sitten semisti paskaa kun meni vasta-aallokossa ihan pelleilyksi. Eikä kyllä voi kehua vaihtojakaan. Podiumpaikasta jäin kaks minuuttia, joten ei viitti edes jossitella, miten sinne olisi päässyt. Himoksen rapsassa taisin mainita jotain alle 1.05.00 ajoista. Siihen on vielä tekemistä, mutta ei mahdottomuutta. Pistetään Kemin kisalle arvosanaksi hyvä. 

Nyt kohti kesän kliimaksia, Joroisten puolimatkaa. Pari laatutreeniä ja muuten kevyttä valmistavaa. Koitan saada ennakkofiiliksiä tänne myös ennen kisaa.

Himos Triathlon

Kisakauden avaus suoritettu Himoksella. Päällimmäisinä ajatuksina mieleen jäi kokonaisuutena hyvin mennyt kisa, kylymä vesi ja luotto omaan tekemiseen. Kisareissu oli, kuten useimmat kisatkin Suomessa, kaukana Oulusta. Jokunen viikko ennen kisaa harmaita hiuksia aiheutti matkajärjestelyt. Missä yötä ja ketä mukaan lähtee vai lähenkö yksin? Asioilla on tapana järjestyä ja niin tälläkin. Muu perhe suuntasi itärajan tuntumaan mökkeileen ja matkalle mukaan isä. Kierros golffia Himoksen kentällä houkutteli sen verran isäntää (ja ehkä itteäkin) että pian oli järkätty mökki, kiekka golffia ja autokyyti Himokselle. Kiitos siitä vielä kerran isälle! 

Kisaviikon treenit oli erittäin kevyitä. Pyörää, juoksua sekä uintia avovedessä ja altaassa. Aluksi mietin, vetääkö lauantain golfkiekka jalkoja väsyneeksi, mutta se haihtui lauantai-iltana tuhkana tuuleen. Lauantai-iltana tehty verra muun tribaseporukan kanssa antoi hyvät signaalit pötkyjen olotilasta. Tuona iltana tuli myös järjestäjiltä tieto uinnin lyhentämisestä 500 metriin 750 metristä. Lämpötila mitattaessa oli 14,7 astetta ja Suomen triathlonliiton sääntöjen mukaisesti uinti tulee(?) lyhentää, jos lämpötila alittaa 15 astetta. Tämä päätös aiheutti polemiikkia netin syövereissä varsinkin kisan jälkeen. Oli puolesta ja vastaan puhujaa. Omasta mielestä hyvä päätös, vaikka ehkä pitempi uinti olisi ollut minulle suotuisampi. No, jossittelua... 

Kisan tulostaulukkoa

Sitten itse kisaan. Sijoitus omassa sarjassa viides ja kaiken kaikkiaan ikäsarjalaiset huomioon ottaen 17. Podiumpaikkaan eli ronssille jäi matkaa 2 minuutin ja 13 sekunnin verran. Takkiin tuli edellä menijöille tasaisesti pyörässä ja juoksussa. Uinnissa pysyin kohtuullisen hyvin mukana. Enkä kyllä ylpeile vaihtoajoillakaan. Niistä voisi niistää "helpolla" 30-45 sekuntia. Hyvänä päivänä lähtee myös juoksusta ja pyörästä pois jonkun verran. Eli antaa uskoa siihen, että hyvällä treenillä ja hyvänä päivänä ei top 3 ole liian kaukana. 

Uintiin lähettiin rannalta vesirajasta. Tämä tarkoitti raivokkaasti säntääviä neopreenipäällysteisiä kisaajia kohti hyistä vettä. Olin ottanut verraa uimalla ennen lähtöä, joten isku kylmästä vedestä ei ollut niin paha kun sinne toisen kerran meni vartin sisään. Tarkoituksena reipas lähtö pesukoneessa ja keskittyminen pään asentoon ja tasaiseen hengitykseen. Näin ei tulisi viime kesän vitsausta, hengityksen salpaantumista. Näin kävi ja ainoa "seisahtuminen" tuli ekalla poijulla kun nielaisin melko satsin järvivettä. Hyvin meni tasaisella vauhdilla ja oman kellon mukaan pelkkä uinti meni reippaasti alle kahdeksan minuutin. Järjestäjän ajanottopisteet eri paikoissa, missä itse pysäytellyt kelloa, joten järjestäjän antama uintiaika yli kahdeksan minuuttia.

Uinnin lähtöpaikka.

Yleisen sarjan SM-lähdön kisaajat matkalla. 

Eka vaihto persiilleen, kun säädin pyöräkenkien kanssa hyvän tovin. 20 km pyörää ajettiin kolmen kierroksen lenkkinä. Suht tasainen reitti sisältäen oikeastaan vain muutama pikku mäen. Mennessä painettiin sivuvastaiseen ja takaisin sitten sivumyötäiseen. Edellä menevään verrattuna ylämäet poljin hyvin ja siltä se tuntuikin, mutta alamäessä jäin. En vissiin painanut tallaa pohjaan alamäessä kun niissä jäin edellä menevään verrattuna. Keskinopeudeksi tuli reilu 36 km/h. Tuo pitäisi nostaa sprintissä kyllä lähemmäksi 38 km/h jos haluaa eroa kärkeen pienentää. Joka tapauksessa paremmin se kulkee mitä viime suvena. Varmaan osatekijänä myös uusi pyörä, joka tuntuu kyllä kelpo kamppeelta perseen alla. Ei voi valittaa. :) 

T2 meni myös hitaanlaisesti kun ei meinannut mennä vasen kenkä kunnolla jalkaan ja läppäkin nauhojen alla niin helvetin rytyssä, että ei pystyny starttaan ennen sen oikomista. Matkaan kuitenkin pikku sähläyksen jälkeen ja edellä menevä selkä kiinni ja peesiin. Ravitin kaverin peesissä reilun kilsan ja kun kaverin vauhti alko hidastua, oli mentävä ohi kun menohaluja oli. Sitten mentiin loppumatka yksin taivaltaen. Kovaan peesiin kun pääsis niin lähtis juoksuajastakin reilusti pois. Vikalla kilsalla sain napattua muutamia päänahkoja ja yhden kaverin karistettua kannoilta kun lähelle tuli. Vika kilsa oli nopein, 3min 50 sek. Maaliin ajassa 1.04.49. Semmonen setti Himoksella.