Kisaraportit 2017

Sun City Triathlon

Kausi on nyt nakuteltu pakettiin. Tai oikeastaan tässä on viikon verran otettu irtiottoa kisa- ja treenihommista. Vielä riitti siis intoa lähteä Vaasaan kisaamaan sprinttiä pari viikkoa täpärin jälkeen. Vähän arvelutti, onko palautunut millään tavalla Tahkolta, mutta taustalla oli ajatus testata omaa kroppaa, kuinka hyvin täysmatkan rasituksesta palautuu., sillä kesällä 2018 täpäri ajoittuu heinäkuun alkuun ja siitä on kolme viikkoa Joroisten puolikkaaseen. Muutamia treenejä tein palautus- ja herättelymielessä ennen Vaasan kisaa ja Vaasassakin kulkas ihan kivasti.

Kausi siis lopeteltiin Vaasan Sun City Triathloniin ja melkoisessa tuulikelissä. Taisi olla reipas 10m/s jatkuvaa tuulta ja puuskissa paljon enemmän. Tunsi siinä olonsa melko pieneksi, kun lämmittelyvetoja otti ennen lähtöä reippaassa aallokossa. En todellakaan ole mikään tuulisen kelin uimari. Rytmistä ei saa millään kiinni ja olo on kuin spurgun lippalakilla, heiluu miten sattuu ja yhtään ei tiiä minne on menossa. Menihän se rintauinnille vasta-aallokossa, mutta onneksi jonkinmoista vaparin kaltaista menoa sitten myötäiseen. 8:35 kelloon uinnissa eli normimenoon nähden rapia puoltoista minuuttia enemmän siinä aallokossa. T1 meni kohtuu hyvin alle minuuttiin.

Pyöräilyyn lähdettiin painamaan vastatuuleen ja meno oli sen mukaista. Sykkeet korkeella ja eikä mihinkään tunne. Fiilis oli kuitenkin hyvä. Vaikka sykkeet oli korkeella ja tuuli paino lujaa vasten, tuntu että jalat pelaa aika hyvin. Tasaisesti painoin menemään yksikseen ja ei mitään hajua kuinka kaukana Samu Hanhela ja pari muuta menivät. Sen verran olin kuikuillut uinnissa, että tiesin puolenkymmentä olleen edellä, joista pari jäi vaihdossa taakse. Juuri ennen vastatuuliosuuden loppumista ohitin yhden naisen, joten pari oli vielä edellä. Heistä ei mitään havaintoa, joten ei tarvinnut kuin keskittyä omaan menoon ja hyvään pyörittämiseen. Pyöräilyssä ei mitään ihmeellistä ollut, pari mäkeä ylös ja alas, muutama heilahdus tuulen voimasta ja perskeleen makeeta menoa myötäiseen kohti T2:sta. Yksi vahvajalkainen levykiekkomies meni ohi juuri ennen vaihtoa, mutta nappasin oman paikan takas jo vaihtoon tullessa. T2 olikin koko kauden paras vaihto. Nopea hyppy pyörästä pois, juoksujalkaa omalle paikalle, kengät jalkaan ihan pienen säädön kanssa ja menoksi. T2 aikaan  0:41. Kyllä se hidaskin vaihtaja toisinaan onnistuu. :) Niin ja se pyöräosuus meni 30:56

Juoksuun lähdin rohkeasti alle nelosen kilsavauhtia. Ei tarttenu säästellä, joten töppöstä toisen eteen. Eka kilsa menikin lennokkaasti alle tavoitevauhdin. Sitten iski kankeus ja vastatuuli ja vauhti hidastu melkoisesti. Vajaa pari kilsaa meni kyllä hitaasti ja kääntöpaikan lähellä Samu huutelikin vastaan tullessa, että vauhtia siihen menoon. Yritin, vaan ei lähteny. Vikat pari kilsaa meni taas vähän paremmin ja jalatkin toimi joten maaliviiva tuli ylitettyä ajassa 1:02:37. Juoksuun sai tuhrattua aikaa 21:25. Kolmantena ylitin maaliviivan, mutta lopullinen sijoitus miesten yleisessä oli toinen, kun edellä oli yksi alle 18 vuotias. Kauden kolmas podiumpaikka ja toinen kakkossija. Häätyy olla tyytyväinen ja mikä tärkeintä, ainakin sprinttiin riitti jonkinasteinen palautuminen tahkolta.

Entäs se kausi kokonaisuudessaan. Ei nappikausi, mutta kyllä se sinne kiitettävän rajalle ponnistaa. Lokakuun 10. päivä alkoi treenit tätä kautta varten ja treeni- sekä kisatunteja kerkesi tulla n. 315. Eli about rapia 30 h per kuukausi. Ei todellakaan mitään määrällä mässäilyä, mutta kun saa laadukasta ohjelmaa naaman eteen ja pyrkii sen tekemään laadukkaasti niin voi olla tyytyväinen tuloksiin. Pitempiä sairasteluja ei ollut oikeastaan ollenkaan ja harjoittelu maistui koko talven. Vaikka on se trainerin kanssa välillä korvien välistä koetuksella kun siinä muutaman tunnin istahtaa. Treenikauden ainoa alavireisyys osui toukokuulle, jolloin juoksun kanssa oli nihkeää. Tämä heijastui myös kauden ainoaan juoksukisaan, Terwamaratonin puolikkaaseen. 1:30:00 piti olla paperia, mutta siitä jäin lopulta vajaan minuutin. Kesällä ei tarttenut sen kummemmin stressata mistään isommasta ja vaikka oltiin perheen kanssa paljon reissussa, sain tehtyä treenit hyvällä sykkeellä ja fiiliksellä niin Vuokatin mäkisissä maastoissa kuin Turun saaristossakin. Kummasti piristää kun ei tartte hinkata aina niitä tuttuja reittejä. Kisat koostui Finntriathlonin kerää koko sarjasta ja Vaasan sprintinstä, joissa kaikissa pääsi fiilisteleen meininkiä tribase porukan tai muuten tuttujen kavereiden kanssa. Kyllä se vaan antaa lisää buustia omaan tekemiseen kun aistii sitä samaa kisafiilistä muistakin. Kisoista ehkä onnistunein oli Vierumäen perusmatka, josta odotukset oli kylläkin pienimmät. Yhdessäkään en varsinaisesti kyykännyt, mutta jokaisesta löytyy jotain petrattavaa. Vähiten tyytyväinen olen Tahkon täysmatkaan. Mitään ei mahtanut tapahtuneelle, mutta kun tiedosti oman kunnon ja mahdollisuudet sekä ajatuksen siitä, kuinka suoritan kyseisen matkan, oli lopun tapahtumat vain liikaa korvien väliin. Se on nyt pyyhitty pois mielestä. Euforiaa en siitä saanut kuten moni muu, mutta ajatukset ensi kesälle ovat kristallin kirkkaat. Alla lyhyet koosteet kisoista.

Terwamaraton Oulu – 21.1 km

1:30:50

+ oma ennätys rapialla parilla minuutilla

+ heikosta kuukaudesta huolimatta sai irti kuitenkin tuon verran

- tavoitteesta minuutti

- juoksu väkinäistä

Finntriathlon Vanajanlinna – sprintti

1:06:57

+ uinti (11:12/750m)

+ roikkuminen pyöräilyssä

+ podium (3.sija)

- taktisen osaamisen puute pyöräilyssä

- juoksu edelleen kankeaa ja väkinäistä

Finntriathlon Vierumäki – perusmatka

2:16:08

+ uinti (24:17/1500m, ylipitkä uinti?)

+ juoksu (kulki kevyesti)

+ kokanaisuus

+ podium (2. Sija)

- pyörässä jään kärjelle liikaa

Finntriathlon Joroinen – puolimatka

4:36:26

+ oma ennätys (melkein 13 minuuttia)

+ tasaista menoa

+ uintiaika sippaamisesta huolimatta

- uinnissa sippaaminen

- sijaiskärsijä stop & go rangaistuksessa

Finntriathlon Tahko - täysmatka

+ eka täysmatka

+ uinti

+ en jättänyt kesken

+ jätti paljon hampaankoloon

- pyöräily (aika paljon jäi tavoitteesta)

- fiilikset kisan jälkeen

Sun City Triathlon (Vaasa) – sprintti

1:02:37

+ palautumisen tila

+ itsestä sai irti tarvittavan

+ podium (2. Sija)

- juoksu

Finntriathlon Tahko

Olihan tätä odottanut kuin lapsi tikkaria. Ehkä vähän enemmänkin.  Olin saanut buukattua vauhtia edistämään myös Zippin 808 kiekot, jotka lopulta jätin ottamatta, kun sääennuste ei millään heltynyt koko kisaviikon aikana sateettomaksi. Sateella kaatumisen riski kasvaa, eikä lompakolta kysyttäessä mieli tehnyt ottaa parin tonnin lovea edes vahingossa. Joten omilla Maviceilla mentiin.

Kisapaikalla mentiin perjantaina ja majoituttiin ihan kisakeskuksen liepeillä, josta oli helppo siirtyä toiminnan keskipisteeseen. Peruskuviot eli Tribase miittinki, jossa energialisien jättö huoltoon, uintipaikkaan tutustuminen, fillarin säätöä ym. Ei pahempaa jännitystä, ruoka maistui ja unikin tuli helpolla.

Kisa-aamuna herätys 4.30. No probleemo, mieli oli heti valmis. Perinteistä poiketen aamupala ei uponnut samaan tahtiin kuin normaalisti, mutta perus puuro ja sämpylä upposi kahvin kera. Kelvatkoon, tankkaus oli tehty jo edellisinä päivinä. Pyörän vein T1/T2 alueelle puoli seiskan aikaan, vaihtopussit narikkaan ja kohti starttipaikkaa. Kevyet lämmittelyt ja tankin tyhjennys. Järvi oli lähes peilityyni ja sateesta ei mitään tietoa. Ai ai ai, makiaa mahan täydeltä.

UINTI – 3800 m – 01:05:12

Yhteislähtö ponttoonisillan kupeesta ja rohkeasti eturiviin. Kyseistä matkaa en ollut koskaan uinut edes pätkissä treeneissä, joten pieni kysymysmerkki uintivauhdista oli takaraivossa. Torvesta liikkeelle ja ekat pari sataa metriä vähän reilumpaa vauhtia, mutta ei mitään älli pois kyytiä. Toiveena oli päästä hyvään peesiin, mutta haaveeksi jäi. Kärkiporukka lähti heti omille vauhdeille ja matka lähti taittumaan jahtiporukan kärjessä. Pääsin helpon uinnin tahtiin aika nopeasti ja eka suorakin meni sujuvasti. Lyhyt takasuora, jossa pääsin yhden kärkiryhmästä tippuneen kaverin peesiin. Jotenkin sillä vauhti vähän hyytyi ja läimin sitä peesissä jalkapohjiin sen verran, että päätin ottaa ohjat omiin käsiin. Ohi ja omille teille. No kaveri oli eri mieltä ja roikku siinä varpaissa lopulta T1:lle asti. Ennen sillan alitusta ja vaihtopaikalle menoa uitiin siis kaksi kierrosta, jotka sujuivat kyllä aika leppoisasti. Jossain vaiheessa alkoi sataa, joka ei nyt uinnissa haittaa, mutta tiedostin heti, että fillarointi ei tule olemaan kuivan kelin pyörittelyä. Ja tulihan se kusihätäkin kesken uinnin. On se vaan perskeleen vaikea vaakatasossa lirutella, ei onnistunu millään, vaikka kuinka yritti. Joten toivoin vaan kyseisen hädän sallivan matkan teon mahdollisimman pitkään, ennen kuin olisi pakko stopata. Vaihtoon tulin ajassa 01:05:12, eli juuri tavoitteeseen. Olin ajatellut, että pystyn uimaan 1:40-1:45/100m vauhtia. Virallinen vauhti oli lopulta 1:43/100m. Sijoitus tässä vaiheessa 11/194.

PYÖRÄ – 180 km – 05:32:47

T1:n otin rauhallisesti (03:13). Olin päättänyt aamulla, että pelkällä kisa-asulla mennään, tuli vettä tai ei. Keliennuste oli aiheuttanut kaikenlaista pohdintaa vaatetuksen suhteen, mutta muutaman kisatoverin kanssa keskustelut vaatetuksesta kisaa edeltävänä iltana vahvisti myös oman mielen. Nyt on kisa eikä mikään sunnuntaipyöräily. Vaikka pyöräilyn aikana pari kertaa mietin, olisiko irtohihat olleet hyvä lisä, oli valinta ihan oikea.

Pyöräily lähti liikkeelle uskomattoman tahmeasti. Kattelin jo, että laahaako jokin osa jostain kun mihinkään ei tuntunut pääsevän. Tahmeaa menoa jatkui about kuutisen kilsaa, jonka jälkeen alkoi kulkea. Vettä tuli edelleen, mutta vielä aika maltillisesti. Keskari alkoi pikku hiljaa hilautua sinne tavoitteeseen päin. Uinnin tavoin 180 kilsan kisamatka oli kokematta, joten tavoitteen asettaminen oli tehty muutaman 100-115 kilsan treenilenkin perusteella. Tavoite oli ajaa 5 tuntiin ja 20 minuuttiin joka tarkoittaisi n. 33,7 km/h keskaria. Pyöräilyosuus ajettiin neljänä kierroksena, joista ensimmäiseen kiekkaan oli lisätty reilun kympin lisälenkki, jotta matka täyttyisi kokonaan.

Kaksi ekaa kiekkaa meni aika helpolla. En sen kummemmin miettinyt kilometrejä, ainoastaan kierrosten määrää. Vettä tuli edelleenkin suurimman osan ajasta. Välillä oli sateetontakin, joka lämmitti kroppaa mukavasti. Sateen tuoma viileys tuntui eniten sormissa, jolloin tankolaukuista energianblokkien ja –patukoiden kaivaminen oli haasteellista. Tankkasin koko pyöräilyn säännöllisesti n. 20 minuutin välein geeleillä, patukoilla, blokeilla, urkkajuomalla ja vedellä. Taisi muutaman kerran ajatuksissa väli vähän venyäkin. Seuraavalle kerralle jätän nuo patukat pois, sillä kolmannella ja neljännellä kiekalla ne aiheutti vatsanväänteitä, jotka lopulta purkautui T2:n bajamajaan. :) Uinnissa alkanut kusihätäkin salli pyöräilyn reiluun sataan kilsaan, ennen kuin hädälle piti antautua.

Ennen kolmannen kierroksen loppua takareidet alkoivat kertoa karua totuutta matkasta. Ne alkoivat kipeytyä ja voimat ehtyä. Tiesin heti, vaikka vastaan pyristelinkin, että keskari tulee tippumaan. Kahdella ekalla kiekalla jaksoi hyvin alamäkeenkin pyörittää kampia, mutta kolmannella ja neljännellä jalka lähinnä oikeni tai pyörittely jäi minimiin.  Taistelufiilis oli kuitenkin korkealla ja vaikka välillä sade ihan pisteli käsiin, jaksoi pyöräilyn hoitaa hyvällä fiiliksellä T2:seen. Vaihtoon tuli lopulta ajassa 05:32:47. Tavoitteesta jäin siis lähes 13 minuuttia keskarin asettuessa 32,5 km/h vauhtiin. Sijoitus tässä vaiheessa 40/194. Pieni pettymys siis, mutta hyvällä fiiliksellä kohti juoksua.

JUOKSU – 42,2 km – 04:21:56

T2:ssa (05:27) vierähti siis pitempi tovi jalkoja kuivatellen ja bajamajassa vieraillen. Mutta pyöräilyyn verrattuna juoksu lähti kulkemaan heti juuri niin kuin olin toivonutkin. Pari ekaa kilsaa meni 4:45 vauhtia, kunnes oli pakko himmata hieman, ettei noutaja tulisi liian aikaisin. Vauhti asettui n. 5:05/km kieppeille, jota meni puolimatkaan saakka. Juoksun aikatavoite oli 03:45:00, mutta tiedostin sen, että se saattaisi olla melkein mitä vain kun kokemusta täpäristä ei ollut. Vaikka juoksu kulki hyvin ja energiaa sai nautittua säännöllisesti ilman vatsaoireita, alkoi jaloissa jo painaa vähän enemmän päivän suoritus. Olihan aikaa kulunut lähdöstä lähes kahdeksan ja puoli tuntia.  Vasta tuossa vaiheessa mietin ensimmäistä kertaa kokonaisaikaa ja –matkaa. Hyvin oli pääkoppa pysynyt kuosissa ja ajatukset sen hetkisessä tekemisessä. Kolmannella kierroksella väsymys alkoi kertaantumaan ja vauhti hidastumaan. Ei kuitenkaan pahemmin ja kolmannen puolivälissä piti vähän ynnäillä mahdollisuuksia. Tuossa vaiheessa 10:30:00 alitus oli täysin mahdollista ja asetettu otsalohkoon. Eipä mennyt kauaa, kun ongelmat alkoivat. Ensin alkoi painaa polvitaipeisiin, joka helpottui kun laskin säärystimet alas. Matka jatkui, kunnes n. 30 km kohdalla alamäessä alkoi oikeaan polveen vihloa oikein kunnolla. Oli pakko heittää kävelyksi. ”Mitä helvettiä tämä oikein on?” –ajatus valtasin pään. Hetki kävelyä ja uudestaan juoksuun. Juoksin about puoli kilsaa kunnes sama toistui. Vikalle kiekalle kääntyessäni ylämäkeen juokseminen ei onnistunut. Ajattelin, että juoksen välillä ja hetken kävelen. Tätä rumbaa jatkui sitten kolmisen kilsaa, kunnes juoksulle tuli täydellinen stoppi. Yritin muutaman kerran, mutta kipu oli liian kova. Kävelyksi meni, voi helvetin perse. Hetken pystyin vielä käveleen kohtuu reippaasti, mutta aika nopeaa meni nilkuttamiseksi. Tätä en todellakaan halunnut kokea. Korvien välissä käytiin kovaa keskustelua ja pakko se on myöntää, että meinasi äijän paketti levitä Tahkon poluille. Jostain sain kaivettua tarvittavan buustin, joka auttoi muutamien pysähdysten jälkeen maaliin saakka. Oli todella kova paikka kävellä viimeisen kerran omahuollon ohi ja loppusuoraa kannustusten saattelemana. Painoin aurinkolipan silmien eteen ja väkisin sormi ylös ennen maaliviivan ylitystä. Lyyhistyin saman tien. EA-täteille kiitos kopista ja huollosta teltalla. Pari päivää polvi oli kipeä kisan jälkeen, joten rasituksen piikkiin laitan tämän tällä kertaa.

Moneen asiaan olin valmistautunut ennen kauan odotettua päivää, mutta täpärin luonne valkeni kyllä saman tien. Ikinä ei tiedä mitä eteen on tulossa, matka on sen verran pitkä ja raastava. Olen suhteellisen kriittinen omaan toimintaan (muussakin kuin urheilussa) ja tässä neljä päivää kisan jälkeen en vieläkään arvosta täysin omaan suoritusta. Mielikuva itsestä juosten maaliiviivan yli tuulettaen hyvän ajan kanssa oli iskostunut päähäni niin voimakkaasti, että maalikuva kävelevästä ja laimeasti tuulettavasta miehestä on jotain ihan muuta. Aika parantaa haavat, niin tässäkin tapauksessa, tiedän sen. Ens kesänä mennään uudestaan, tosin muualla kuin Tahkolla. :) Niin ja se loppuaika oli sitten 11:08:37. Sijoitus 51/194 (overall) ja 12/40 (ag. 35-39).

Kuva: Finntriathlon

Finntriathlon Joroinen

Legendaarisin triathlonkisa Suomessa, Joroisten puolimatka oli ensimmäinen pääkisa tälle kesää. Makiaa mahan täydeltä ja Joroisten henki puhaltelisi jälleen suun maireaan hymyyn. Koin tämän ensimmäistä kertaa viime vuonna ja jatkossa kisan sivuuttamiselle tulee olemaan vaikeaa löytää syytä.

Liikuteltava yksiö auton perään, perhe autoon ja sieraimet kohti Savoa. Lähdettiin matkaan jo torstaina kun vaimolla olisi edessä sprintti perjantaina. Pari pientä poikaa kun kulkee mukana, on hyvä jättää pelivaraa ajankin suhteen. J Perjantain saisi vaimo keskittyä omaan kisaan ja minä säätäisin poikien kanssa, lauantaiksi sitten osien vaihto.

Lauantai aamuna äijä heräsi freessinä, vaikka perjantai tuli mentyä kovaa haipakkaa. Aamupala maistu ja kelikin passeli. Olin käynyt perjantaina viemässä kamat T2:seen ja pyöränkin tarkastuttanut valmiiksi. Hyppäsin bussiin ja suunnitelman mukaisesti hyvissä ajoin Valvatuksen rannassa noin yhdeksän aikaan. Aikaa oli tehdä kaikki valmistava rauhallisesti ja huolellisesti. Hyvät lämmittelyt juosten sekä uiden ja äijä valmiina viivalle.

UINTI – 1900 m – 30:35

Kultalakki oli tullut otettua ilmoittautumisen yhteydessä, joka tarkoitti tavoiteajaksi alle 30 minuuttia. Mielestäni se oli realistinen tavoite. Rolling startin alkupäässä tovi venattiin yleisten lähtöjä ennen kuin oma lähtölupa tuli. Reippailla vedoilla alkuun ja sitten pitkillä vedoilla hyvään rytmiin. Uinti lähti hyvin liikkeelle, vaikka tuli hörpättyä Valvatuksen vettä suullinen. Kuittasin alkuun edeltä muutaman kaverin ja puolestaan takaa meni muutama edelle. Hyvää peesiä ei tahtonut irrota sillä porukka ui alussa aika ristiin rastiin. Itse mukaan luettuna. Takasuoralle käännyttäessä oma vauhti tuntui hyvältä ja reippaalta. Tätä loppuun saakka ja aika takuulla 29 min kieppeillä.

Takasuoran toisella osiolla alkoi vauhti kuitenkin tippua. Välillä olin päässyt menemään hyvässä peesissä, mutta kohta kauhottiin yksin menemään. Saattoipa olla vähän tuulen voimasta käyntiä järvessäkin, mutta kyllä siinä sitten kävi niin, että mies sippasi takasuoran loppupuolella. Loppusuora rantaan tuntu kyllä helvetin pitkältä ja tuntu, että ei mihinkään. Myötäaallokkoon meno tuntu enemmänkin aalloissa kellumiselta. Ei puuttunu ku drinkki sateenvarjolla höystettynä.

Vihdoin maata jalkojen alla, lasit pois silmiltä ja vilkaisu kelloon, 30:30. Huh, ei paha. Jonku sekunnin heikompi mitä viime vuonna, mutta tämän päivän uintiin nähden aika kelpasi hyvin.

PYÖRÄ – 90 km – 02:26:29

Vaihdosta suoriuduin kerrankin kohtuu reippaasti. Olin jättänyt kengät kiinni polkimiin ja siirtyminen T1:ltä pyörän alkuun meni reipasta vauhtia. Ei ollut ongelmia kenkien kiinnittämisessä vauhdista, joten onnistunut kokonaisuus. Pyöräosuuden tavoitteeksi olin asettanut 02:25:00, joka tarkoitti reilua 37 km/h keskaria. Jaloissa oli hyvä tuntuma heti alusta lähtien ja fiilis korkealla. Vamos! Tiesin, että porukkaa lappaa ohi pitkin matkaa, kun mikään Japanin luotijuna en ole. Mutta focus vaan omaan tekemiseen, kyllä niitä selkiä tulee vastaan sitten juoksussa.

Rantasalmelle mentiin reippaaseen sivumyötäseen. Painoin kaasua kun siihen oli varaa, mutta pieni maltti piti olla, sillä takaisin päin tuleminen vastaiseen vaatii voimia. Mitään ihmeellistä ei menomatkalla tapahtunut. Tankkausta ja maisema vaihtui. Menomatkan keskari oli 39,8 km/h. Juuri ennen käännöstä Rantasalmella,  pitempi letka saavutti ja jäin käännöksessä pussiin. Puolet porukasta tuntui tekevän tankkausta käännöksessä, joten selkä suorana siinä mentiin puoli kilsaa rengas renkaassa. Ei paljoa voinut jättäytyä kun äijää oli perseessä kiinni, pari ohitteli jo sivulta ja eessä oleva imutti geeliä. Semmoset kekkerit siinä vaiheessa. Onneksi nopeaa porukan välit kasvoi ja tuomareiden ahkeran tarkkailun seurauksena porukka aika hyvin piti kiinni peesiväleistä. Pysyin hyvin mukana menossa vajaan kympin, kunnes jäin jonkun jepen taakse joka jäi vauhdista, enkä itekkään ollut hereillä, joten nopeampi porukka karkasi. Jatkoin omaa ajoa.

Siinä sitten mentiin välillä reippaampiin vastapuhureihin ja välillä suojaisemmilla osuuksilla. Juuri ennen kääntymistä pois rantasalmen tieltä, toinen iso letka otti kiinni ja siitähän se riemu repesi. Porukka ohitti ja jättäydyin siihen about kymmeneen metriin. Takana tuli lisää porukkaa aika lailla oikeilla väleillä ja perässä myös tuomareita. Käännöksen jälkeen tuomarit heiluttivat käsiään siihen malliin letkan keulalla, että stop and go:ta oli luvassa. Ajattelin, että pääsen tietty ohi kun en kyseiseen meininkiin ollut osallisena. Ja paskat. Jouduin sivulliseksi uhriksi, kuten minun takana ainakin toistakymmentä muutakin. Aikaa tuhraantui about minuutti koko episodiin. Lopun vajaan kympin jaksoi hyvin painaa menemään ja pyöräosuuden kello pysähtyi aikaan 02:26:29. Keskariksi 36,9 km/h. Eli ilman tuota penalttia olis ollu aika lähellä se tavoiteaika. En valita, ihan ok aika mulle. Parannusta viime vuoteen about kymmenen minsaa.

JUOKSU – 21,1 km – 01:34:41

T2:ssa sujuvat vaihtotoimenpiteet ja parissa minuutissa juoksukello oli päällä. Ei ongelmia pötkyissä, joten hyvää ja reipasta vahtia liikkeelle. Maalin kohdalla kun lähdin ensimmäiselle kiekalle, näin Panun (Lieto) menevän jonkun kymmenen metriä edellä. Aluksi mietin, että sehän menee omia menoja, mutta ei ilmeisesti ollut Panulla paras päivä kun nappasin hänet kiinni ja varmaan yli-innoissani menin edelle. :) Siinä sitten koutsin kanssa jolkoteltiin menemään reilun kiekan verran, kunnes Panu laitto menevämpää vaihdetta silmään ja alkoi selkä etääntyä. Eka kiekka meni reiluun 30 minuuttiin. No probleemo, hyvältä tuntui.

Toisella kiekalla alkoi jo jaloissa painaa päivän rasitus, mutta sain pidettyä vauhtia hyvin yllä. Tulipa siinä toisella kiekalla kuitattua myös semmoinen menijä kuin A. Stubb. Vaikka maaliin tulin ennen häntä, oli loppuaika parempi Stubbin puolella, kun sen verran myöhemmin lähti liikkeelle Valvatuksen rannasta. Toinen kiekka reiluun 31 minuuttiin eli minuutin verran tuli pitempään oltua, mitä ekalla kiekalla.

Viimeiselle kierrokselle lähtö tuntuu aina hyvältä. Niin tuolloinkin. Alun nousut kierroksella tuntui reisissä, mutta who gives a shit, nyt on vika kiekka, saa jättää loput paukut radalle. On se jännä juttu, vaikka luulee menevänsä lujempaa ja laittavansa enemmän peliin niin tuossa vaiheessa se ei ainakaan itellä vauhtia nosta, pikemminkin minimoi vikan kierroksen vauhdin laskua. Viimeinen kiekka meni reiluun 32 minuuttiin eli minuutin pitempään kuin edellinen kierros. Loppuaika juoksussa 01:34:41. Kolmisen minuuttia parannusta edelliseen vuoteen. Maalissa fiilis oli kyllä hyvä. Loppuaika 04:36:26 ja sijoitus ag. 35-39 sarjassa 14/225. Ennen kisaa olin laskeskellut mahdollisuuksien olevan 04:32:00-04:35:00 välimaastoon. 04:32:00 enemmänkin pöljän päivän tulos ja 04:35:00 realistinen. Ei ihan, mutta melkein. Täytyy olla tyytyväinen. Parannusta edelliseen vuoteen noin 12 minuuttia. Tästä on hyvä jatkaa kohti Tahkon täpäriä. 

Kuva: Bullseye Photography

Finntriathlon Vierumäki

Kerää koko sarja jatkui Vierumäen perusmatkalla. Kolme viikkoa ehti aikarauta nakuttaa eteenpäin, ennen kuin kisamoodi tuli puettua päälle. Mieli teki kisata jo aiemmin, mutta tuon kolmen viikon aikana kerkesi saada useamman laadukkaan treenin alle, joten jälkiviisaana kolmen viikon kisatauko oli kyllä hyvä. Vietin kisaa edeltävän viikon perinteisesti Vuokatin maisemissa perheen ja lähipiirin kanssa ja tekipä hunajaa treenailla vähän erilaisissa maisemissa (mäkisempää) kuin kotoisessa tasamaassa.

Vierumäelle saavuin perjantai-illasta ja sen kummempia toimintoja ei ilta sisältänyt. Kevyt uinti kisajärvissä, kisainfoa ja muuta valmistelua. Ei muuta kuin ukko vaakatasoon ja luomet umpeen. Eipä tullu muuten nukuttua häävisti, sillä hinku kisastarttiin oli korkealla.  Aamulla yritin venyttää ylösnousua ja aamupalaa, jotta ei tarttis tehdä enää sen kummempia syöntejä aamupäivän aikana tehdä ennen kuin oma lähtöryhmä saisi lähtöluvan. Jostain kumman syystä tarviin aika tukevan aamupalan, että kone lähtee käyntiin kisaa varten. Hämmästelen suuresti, miten jotkut pärjäävät suurin piirtein jollain paahtoleivän palalla puoli päivää kisa mukaan lukien. No kukin tavallaan.

UINTI (24:17)

Uinti oli tuntunut reeneissä edelleen suht hyvältä, joten optimistinen tavoite 24,00 oli mielessä ennen uintia. Vähän pohdin aluksi, että lähden toveri Lappalaisen peesiin lähdön kärkeen (n.22 min), mutta lopulta järki voitti ja kiltisti siihen 24 minuutin tavoitetaulun kohdalle. Uinti oli siis rolling start, laiturilta hyppy järveen ja eikun tarzania eteenpäin. Uinti oli siis kahdessa eri järvessä ja välissä mentiin joku kymmenen metriä kannaksen yli toiseen järveen, jossa uitiin isompi kiekka ja takaisin sitten pienempään järveen, johon uinti päättyi. Voe poijjaat, olipa rennon helppoa uintia koko matka. Vähän otin hittiä yhden uimarin kanssa useampaan otteeseen kun molemmilla vauhti oli sama ja kumpikaan ei antanut tilaa omasta linjasta. Taisi se kaverikin sitä saada, mutta ei kyllä häirinnyt itteä oikeastaan ollenkaan. Jossain vaiheessa mietin, että aika pitkältä tuntuu 1500 metrin matka ja kisan jälkeen oma Polari näyttikin matkaksi rapia 1600 metriä enkä edes mutkitellut juuri lainkaan koko uinnin aikana. Vähän kuulosti, että muittenki mittarit näytti kisan jälkeen reippaasti ylimatkaa. No kaikille sama. Anyway, onnistunut uinti, joka antoi kyllä luottamusta myös Joroista silmällä pitäen.  T1:lle matka olikin sitten mielenkiintoinen. Sinne oli matkaa aika reilusti ja nousua ihan perkeleesti. Ylämäkeen etanavauhtia ja sykkeet taivaissa. Hidas vaihto, kuten olen niitä tottunut tekemään, mutta ei sen kummempaa sähläystä.

PYÖRÄ (01:06:10)

Pyöräreitistä ei ollut mitään kokemusta ja tietona vain, että mäkistä on koko matka. Ensin n. 3,5 km siirtyminen alamäkivoittoisesti paskakuntoisella tiellä varsinaiselle reitille, joka oli mitaltaan about 11km. Tämä kiekka ajettiin siis kolme kertaa. Kaksi isompaa ylämäkeä ja kaksi isompaa laskua, loput pienempää nyppylää. Tasaista ei juuri ollenkaan. Mukavan mausteen pyöräilyyn toi kova sivutuuli. Joka piiskasi välillä vastaan ja välillä myötäseen. En varsinaisesti ole mikään fäni tällaiselle pyöräreitille, mutta suhteellisen hyvin se kulki. Muutamia kovia fillaristeja paineli ohi suhisevine levykiekkoineen, joista muutamia otin kiinni ylämäissä aina jonkun verran ja taas alamäissä sekä pienillä tasaisilla pätkillä äijät teki eroa enemmän. Kolme kiekkaa meni aika nopeaa, eikä mitään hyytymisen tunnetta tullut missään vaiheessa. Paluu vaihtoalueelle oli siis enemmälti ylämäkeä ja vähän hönkäsi tuultakin päin naamaa. Se pudotti keskariakin jonkun verran loppua kohden. T2 alkoi häämöttää horisontissa, joten tarrat auki kengistä ja loppumatka poljettiin avojaloin kenkien päältä. Pientä jännää ilmassa tässä vaiheessa kuinka lähtisi juoksu kulkemaan. Viime vuoden elokuussa vastaavalla matkalla jalat oli aika hyytelöä eikä auennee missään vaiheessa. Vaihto meni aika sujuvasti ilman säätöjä. Molemmat vaihdot siis sujuvan hitaita.:)

JUOKSU (40:25)

Kappas perkeles, jopa tuntuu jaloissa kevyeltä. Hämmästyin heti alkuun, kuinka hyvältä pötkyissä tuntui, vaikka alla oli kuitenkin aika rasittava pyöräily. No tossua toisen eteen ja kohti viiden kilsan kierroksia. Mieli teki mennä lujaa heti alusta asti, mutta jokin kolkutteli takaraivossa, että maltilla eteenpäin. Ei tulisi ainakaan pahempaa hyytymistä. Alkukilsat meni about 4:05 - 4:10 vauhtia, mutta loppua kohden hidastu jonku verran.  Juoksu oli mun kellon gepsin mukaan vähän alimittainen, joten tuohon loppuaikaan ei istu nuo keskivauhdit/km. Välillä juostiin purtsin pohjaa ja välillä asvalttia, pikku nousua ja pientä laskua. Ihan suht miellyttävä juoksureitti. Varmaan osittain myös siksi, että juoksu kulki mukavasti koko matkan.:) Loppuun irtos vielä loppuspurtti ja maalissa oman ikäsarjan kakkosena. Voittajalle ei mahtanut mitää ja eroa tais tullakki about kuus minuuttia.

SUMMA SUMMARUM (02:16:08)

Kerää koko sarjan osa II onnellisesti takana. Parin aikaisemman kesän fiiliksissä perusmatka ei kuulunut suosikkeihin, mutta nyt se kulki kyllä passelisti. Sykekäyrin mukaan mentiin aika lailla siellä optimitasolla, mutta ehkä siellä pyörässä ja juoksussa olis ollu pientä kiristämisen varaa. Jossitteluks menee, mutta aina niitä tulee mietittyä kisan jälkeen. Uinti meni siis odotusten mukaan, pyöräilystä en oottanut ihmeitä ja juoksu kulki hyvin. Kuten coach Lotvonen jossain vaiheessa tokaisi ’treenit on alkanut purra’. Siihen on helppo yhtyä. Kohta ollaankin jo Joroisten lähtoviivalla.

Finntriathlon Vanajanlinna

Kausi on avattu triathlonin osalta ja pootiumapina selätetty heti alkuunsa. Viime kesän kolmen nelossijan jälkeen kolmas sija ag 35-39 sarjassa maistuu ihan makialta. Vaikkakin ihan varsinainen podiumilla seisominen jäi väliin kun vain sarjojen parhaat kävivät pokkaamassa jonkin sortin lahjakortin.

Vanajanlinnan hulppeissa maisemissa ja facilitiiteissa järkätty kisa oli muodoltaan sprintti (750m, 20km, 5km) ja maximeilla paukuteltiin menemään aika lailla suurin osa kisasta. Muista Finntriathlonin kisoista poiketen oman grillimausteensa kisaan toi peesivapaa pyöräosuus. Eli meikämannekin paineli menemään isukin (entinen oma) cannarilla.

Aamu alkoi perusinfoilla, varusteiden säätämisillä ja muulla hässäkällä. Jotenkin saan aina aikaseks lopulta sen pikku kiireen kuten tänäänkin, vaikka hyvissä ajoin mestoilla olinkin. Sain lämmittelyt tehtyä fillarilla ja juosten, mutta varusteiden vienti oli jotenkin perkeleen hidasta. Olisko kesän ekan kisan säädöt aiheuttaneet sen. Joka tapauksessa sain ottaa spurttia jo kohti uinnin verraa mikä todellakin oli tarpeen kun veden lämpötila oli n. 15 astetta (lähinnä totuttelua varten). Sain vielä sählättyä korvatulpankin liian syvälle korvakäytävään ja semipaniikkia alko tuleen. Löyty kuitenkin aika pian tarpeeks pienisorminen nainen joka onki tulpan esille. :) Helvetti mitä säätöä.. Äkkiä veteen ja pari spurttia ja jo kutsuttiin jengi rantaan oottaan lähtöä.

UINTI (750m)

140 kisaajaa rannalla ja eikun härskisti eturiviin (lähtö oli vedestä). Kohta kuulu pillin vihellys ja urku auki kohti eka poijua. Alku mentiin tietty aika reipasta ja siinä viiden käressä menin mukana. Sitten vauhti tasottu ja siinä karkas ehkä 4-5 jeppeä omille vauhdeille ja ite jäin parin muun kans samoihin vauhteihin. Olihan se vesi aika viileetä ja vaikuttaa itellä hengitykseen varmaan eniten. Otta ja varpaat oli kohmeessa koko matkan, mutta niistä ei haittaa. Hengitykseen joutu keskittyyn aika paljon. Suunnat pysy koko matkan aika hyvin handlingissa, eikä siksakkia tullu vedettyä juuri ollenkaan. Siinä sitä sitten mentiin ja kohta rantaan noustiin oman sarjan toisena. 11 minuuttia (noin) näytti polarin näyttö kun siihen rannassa vilkasin. Kelpo aika, vaikka uinti ei lopulta tuntunut kovin kummoiselta. Aika tahmeeta oli...Vaihtopaikalle oli pitkä siirtymä ja siihen upposa minuutti jos toinenkin. Kohtuullinen vaihto ja eiku kampea mutkalle.

PYÖRÄ (20km)

Kyllä tuli via dolorosa fiilikset ekalla viiden kilsan kiekalla. Ei meinannu aueta jalat toimimaan oikein mitenkään. Yks kaveri paino ohi ja vaikka kuinka yritin mennä peesiin niin ei tullu mitään. Suosiolla jäin ja oottelin, joska jalat alkais toimia. Lopulta eka kiekka oli aika tuskainen kokonaisuudessaan, mutta sitten alko kampikin jo pyöriä parempaan tahtiin. Samalla tuli toka kiekan alussa kova nelikko takaa ja saman tien ohi. Perkele! Tohon messiin nyt, kävi miten kävi. Siinä oli selvästi taktiikka äijillä kohillaan ja korkeaprofiiliset kiekot vinku tuulessa ja Marjetan poika yritti pysyä kannoissa kiinni kieli poskella roikkuen. Välillä äijät tempo oikein kunnolla ja eroa tuli mutta sain sen kammettua kiinni aina jonku hetken päästä. Mutkat paineltiin urku auki ja tuli pari kertaa mieleen, että ykskin virhe noissa mutkissa niin voipi rullailla ihoa takaisin alkuperäisille paikoille. Alamäkiin mentiin nokka kiinni tangossa ja yhtään ei himmailtu niissä. Vajaa kaks ja puoli kiekkaa menin joukossa mukana, mutta sitten alko oleen kynttilä poltettu. Onneks eroa ei kerenny kertyä ihan hirveenä ennen vaihtoon tuloa. Kengät lähti vauhdissa hyvin jalasta ja hyppäsin pikku vauhdista pyöräilyn lopuksi. Meikäläisen sukset (fillarikengät) on kuitenkin sen verta miehekästä kokoa, että toinen kolahti pyörältä alas tullessa sen verta kovaa asfalttiin, että se lens komeessa kaaressa irti polkimesta. Onneksi kuitenkin suoraan eteenpäin, että nappasin sen suoraan vauhdista mukaan. Lenkkareiden kanssa ei kummempaa säätöä, joten vaihtokin meni ihan ok.

Juoksu (5km)

Kaks kertaa 2,5 km edestakaisella reitillä. Näkeepä ainakin edessä menevät ja takaa tulevat jossain vaiheessa, joilloin voi eroja zuumailla. Juoksu normi sprintin vauhtia liikenteeseen eli about 4 min/km. Edessä tuli aika alussa yks selkä vastaan ja oli kaverilla sen verta kankeaa juoksu, että tiesin sen uhan olevan aika lailla sillä selvä. Edellä mentiin joko kovaa tai samoja vauhteja niin yksinhän sitä sai taivaltaa loppujen lopuksi koko juoksun. Takaakaan ei tullu suurta uhkaa, joten siinä sitä sit taivallettiin. Ei irronnu oikein lennokasta jalkaa vaikka ekaa kertaa ilman sukkia juostut Hokan Tracerit oli aika menevän oloiset. Loppujen lopuksi juoksu oli tänään se heikoin osa, tosin siihen saatto vaikuttaa myös aika repivä pyöräosuuskin. Anyway, normaalisti vahvin osa oli tänään heikoin lenkki. Tosin aivan nappijuoksukaan ei välttämättä olis siivittänyt kakkossijalle, sillä siihen sijoitukseen jäi matka about puoltoista minuuttia. No pitihän se kerrankin vähän tuuletella kun maaliviivan ylitin. Sormi pystyyn ja hymyä huuleen. Pikkusen alle 1.07 oli loppuaika ja tosiaan oman age groupin kolmonen. Overall sijoitus muuten 20 ja kisaajia tais olla yli 400 (miehet+naiset). Omalla ajalla oltaisiin oltu miesten yleisen sarjan kymmenes (jossittelua), joten pitää olla tyytyväinen lopputulokseen. Tästä on hyvä jatkaa Vierumäelle, missä mennään perusmatkan merkeissä (1500m, 40km, 10km). Sitä kohti, Vamos!

-Mika-