Tähän vissiin pitäis ladella kaiken maailman kliseitä kun ollu hilijaasta. Skipataan ne ja siirrytään suoraan asiaan. Torrevieja - Terwamaraton - Nykyhetki.
Camp Torrevieja
Huh huh. Olipa kovan luokan reenireissu. Meinaa laittaa kylmät väreet vieläkin kulkeen pitkin selkää. Torren leiri oli siis ensipuraisu sporttileirielämään. Sai suoraan sanoen maistaa ammattilaisen arkea, eli pelkkää treeniä, lepoa ja sapuskaa! Mukana hulluttelemassa oli Pro Victorian Tatu Lappalainen ja Arto Wallin. Paikan päällä treffailtiin myös saman seuran Laura Juvalaa muutamaan otteeseen niin treenien kuin grillauksenkin merkeissä.
Seitsemän päivän setin pääpaino oli tietysti pyöräilyssä, mutta mukaan mahdutettiin myös uintia ja juoksua jonkun verran. Oli pitkää siivua, mäkeä, tehoja ja palauttavaa. Kaiken kaikkiaan n. 570km. tuli mittariin matkaa. Espanjan fillarikulttuurille täytyy antaa kyllä kiitettävä arvosana. Käpälä nousi vastaantulijoilla sekä autot kaarsi kiltista ja fiksusti tarpeeksi etäältä.
Vuokrakämppä oli sijainniltaan vimosen päälle, sillä uimahallille ja juoksuradoille oli matkaa alle viidesosa poronkusemaa. Pyörälläkään ei tarvinu kuin kymmenisen kilsaa ajaa ja oltiin jo hyvillä reiteillä. Uudehko kämppä ja hintakaan ei syöny lompakkoon reikää, joten siltä osin kaikki nappiin.
Treenitunteja tuli viikon lopulla viivan alle n. 25,5 eli päiväannos oli vajaa nelisen tuntia. Hyvin jaksoi mättää menemään, kun valkut oli ohjelman laatinu huolella. Taisi yksi heikko hetki olla viikon loppupuolella, mutta pitkä lihashuolto illalla auttoi ja seuraaana päivänä oli taas hymy herkässä ja ketjut kireellä.
Summa summarum. Oli onnistunut keikka, suuhun jäi hyvä maku ja tämmöstä settiä voi kyllä ottaa toistekki. Maltti oli mukana hyvin leirin jälkeen ja iisisti tuli otettua toista viikkoa. Kompensaatiota tuli ja se auttaa kyllä kesään! Vahva suositus! Alla vähän fiilistelykuvaa reissusta. Niin ja niistä edellisessä postauksessa mainitsemista videoista. Olihan ne hirveetä kuraa, ei kehannu ees omille lapsille näyttää, joten jatketaan niiden harjoittelua myöhemmin.:)
Terwamaraton 2018
Lappua rintaan ja kisakausi auki. Viime vuonna samoihin aikoihin oli fiilis korkeella ennen kisaa. Nyt on äijä siinä kunnossa, että 90 minuutin raja menee rikki. Ja paskat, 15 kilsan kohdalla meni se juna ja vaivoin hilasin itteni edes lähelle tuota rajaa. Jotenkin sai siitä jonkinmoisen apinalauman selkään ja tuo raja oli sitten ainut tavoite tälle vuodelle sileän puolella.
Keli oli napakkaa tuulta lukuunottamatta passeli ja kisa-aamun fiilikse aika levolliset. Jos ei nyt niin antaapi olla sitten. Ajattelin vain, että ei mitään hölmöilyjä vauhdin suhteen vaan takiaisena jänöjussin perään. Ekan viitosen aikana vauhti seilasi vähän tavoitevauhdin molemmin puolin, mutta tasottoi kyllä sitten. Sain alkuhöntöilyn jälkeen paketin hyvin kasaan ja ei voi sanoa, että ihan helposti tuli mentyä, mutta se hyvältä tuntui. Vikalle kolmannekselle oli tiedossa vastatuulta, joten maltti piti piettää vaikka sujuvasti homma etenikin. Aina 18 km asti homma oli niin sanotusti jeppis. Sitten paketti vähän aukesi ja juoksu muuttu väkinäisemmäksi. En aatellu muuta kuin, että nyt vaan roikkua junassa mukana ja kun vika kilsa koittaa niin yrittää kiristää edes vähän. Kerrankin meni oman pään sisäisen oppikirjan mukaan ja maaliviiva ylittyi ajassa 1.29.27. Se oli siinä! Toveri Lappalaisen sanoin, "Mörkö tippu selästä!". Kisakausi avattu tavoitteiden mukaisesti!
Mitäs nyt?
Kolmen viikon päästä on kauden eka startti triatlonin merkeissä. Ei enempää eikä vähempää, kuin Ironman Klagenfurt Itävallassa. Tällä viikolla vedetty vikat isommat tehot ennen kyseistä kisaa ja kahtena seuraavana viikkona ajetaan vielä sisään pitempää siivua muutamilla lyhyehköillä kisavauhtisilla vedoilla. Juhannuksen jälkeen sitten kerätään varastot täyteen, että kisa-aamuna on äijä tikissä. Muiden kisaraportteja lukiessa hinku viivalle on ollu kova jo kesäkuun alusta asti, mutta hetki pitää vielä malttaa. Itävallan lisäksi ainoastaan Joroisille on ilmot sisässä. Saapi nährä tuleeko se liian nopeesti, sillä kolmessa viikossa pitäisi täpärin jälkeen olla jo painamassa puolikasta naama irvessä. Muiden loppukesän kisojen suhteen päätöksen teen vasta heinäkuun puolella, mutta eiköhän sieltä 2-3 kisaa kalenteriin saada. Alla pari fiilistelykuvaa, toinen temporeenistä ja toinen pitkältä siivulta Iijoen maisemista.
Eipä muuta kuin keep on rockin!
-Mika-
