Kesän neljäs kisa (triathlon) oli Challenge –sarjan kuuluva Challenge Turku. Jos Ironman Klagenfurt oli se ”ykköskisa” niin Turku oli sitten se kakkonen. Uusi kisa itselle, josta ei paljon negatiivista ollut kuullut ja vähintäänkin mielenkiintoinen kisapaikka loi ennakkoon odottavan ja jopa innostuneen mielentilan. Uutta tulisi olemaan myös se, että vaikeina hetkinä eteenpäin puskeva voima, oma perhe, ei olisi nyt mukana. Jälkikäteen aateltuna kävi melko tuuri, kun oma isä innostui lähtemään kuskin hommiin mukaan, sillä paluumatka oli melko tuskaa. Vasen jalka ei oikein innostunut missään vaiheessa matkustamaan autossa kisan jälkeen.
Uinti – 31:19
Turun Aurajoki. Ei heti ekalla mieleen tulevalla ajatuksella houkuttele uimaan. Paljon keskustellaan veden lämpötilasta vaan ei hirveästi veden puhtaudesta tai uimakelpoisuudesta. No oletus kuitenkin, että on uimakelpoista. Ennen kisaa totutun kaavan mukaan dippaus kisaveteen. Alkuun kevyttä, pari terävää ja päälle jokunen kymmenen metriä about kisavauhtia. Ekat fiilikset: tahmainen ja suuhun tunkeutuva vähintäänkin erikoinen maku. Lucky me, nuo taivaalliset maut ei vaivanneet kauaa. Ylös vedestä ja rolling start lähtöpaikan kärkiporukkaan. Kesän uinnit kulkeneet sen verran hyvin, että jonon kärkeen uskaltaa asettautua. Tovi odottelua ja kohta baanalle.
Hyppy laiturilta veteen ja kesän vika kisa liikkeelle. Taisi olla meno päällä monella ja moneen suuntaan, sillä tuli jalkaa ja kättä molemmilta sivuilta. Yleensä tuossa kärjen lähdöissä pääsee myllyttään aika suoraan isossakin porukassa, mutta nyt ei auttanut edes kapea joki helpolla suunnistuksella estämään tuota. Varmaan vajaa pari sataa metriä vaati ennen kuin omat paikat löydettiin ja sit omaa tekemään. Alku meni aika normisti, tosin aika pian ensimmäisen käännön jälkeen joutui jo puskemaan itteä eteenpäin. Itävällan, Joroisten ja jopa Virpiniemen kaltaista sujuvaa menoa ei meinannut millään löytyä. Eikä löytynytkään koko uinnin aikana. Joutui paljon enemmän tekemään töitä tuohon uintivauhtiin, mitä kertaakaan kesän aikana. Silti ei haluttanut hidastaa, vaikka sykkeet löi kovaa. Pienellä riskillä eteenpäin, kävi miten kävi. Toinen käännös ja kohti uinnin loppua. Eihän tuota voinut olla ihmettelemättä Suomen Joutsenen suuruutta ja komeutta kun vierestä meni kohti T1:stä. Vedestä ylös ja totutusti lasit ottalle ja vilkaisu kelloon. Oho, menipä kauan. No eihän se helpolla mennytkään vedessä. En jäänyt murehtimaan, vaan jalkaa toisen eteen ja kohti vaihtoa.
T1 – 2:50
Uinnista oli aika pitkähkö siirtymä pyörälle, joten kerkesi aika hyvin värkkäämään kellon pois ranteesta, märkkäri puolitankoon ja kello takas. Mulla ei tahdo mahtua märkkäri pois kunnolla, jos kelloa ei ota tieltä. Tän operaation kans on usein kiirus jos siirtymä ei ole kovin pitkä. Samalla kerkesin ihmetellä korkeella huitelevaa sykettä. Suht ok vaihto kun mitään kummempaa säätöä ei ollut ja pyörällekin kerralla oikesta väliköstä.
Pyörä – 2:24:33
Pyörän alussa muutama mutka ja kohti Turku – Helsinki motaria. Vähän jäykältä tuntu ja sykkeet huiteli edelleen taivaissa, vaikka vauhti oli melkosta sunnuntailenkkeilyä. Pari kaveria paino ohi jo kaupunkiosuudella ja lähempänä motaria oli jo jonkun verran vastaista tuulta. Ja sykkeet edelleen koholla. Tiesin, että sykkeet laskee jossain vaiheessa, kunhan malttia riittää. Tällä kertaa sitä olikin. Pakka tiiviinä, ei ylimääräistä heilumista ja ennen kaikka ei mitään runttausta väkisin. Kyllä se sieltä tulee. Ja tulihan se, sillä ennen kääntöpaikkaa sykkeet tasottui, meno alkoi maistua ja kampikin jo pyöriä paremmin. Tosin sain odotella sitä n. 20km. Jälkikäteen se oli oikea ratkaisu, kun kattoo kuinka pyörän loppu meni ja kuinka juoksukin kulki.
Käännöspaikan jälkeen edessä myötätuuli ja olihan se makiaa mahan täydeltä. Kelloa sen verran kuikin, että ei tainnu alle neljän kympin käydä kertaakaan. Kääntöpaikka toiselle kiekalle tuli nopeahkosti vastaan ja samalla myös itse pääsi käyttämään ”ohituskaistaa”. Kun yleensä on se, ketä ohitellaan niin tekee ihmeen hyvää olla joskus myös se ohittaja. Toisen kiekan vastatuuliosuus kulki huomattavasti paremmin ja myötäosuus jälleen yhtä nautintoa. Kolmas kiekka ei tuonut muutosta sillä sama meno jatkui ja keskarikin jatkoi nousuaan. Jos Joroisilla odotti hyvinkin varhain pyörän loppumista niin nyt ois ollu fiilareita myllyttää pidempäänkin.
Kuva: aika-ajo.com
Paluu vaihtoalueelle kaupungin läpi sujui melkein mutkitta. Muuten hienosti toiminut liikenteenohjaus herpaantui hetkeksi ja pieni vaaratilanne tuli tien ylittäneiden isä+lastenkärryt sekä rollaattorilla kulkeneen ikämiehen kanssa. Onneksi luin tilanteen jo kauempaa ja napakka huuto ”herätti” tien ylittäjät. Jarrua joutui painamaan ja pientareen kautta kiertämään, mutta muuten selvittiin ilman haavereita. Kesän parasta pyörää kisojen osalta.
T2 – 1:29
No probleemos. Sujui kerrankin ihan vauhdikkaasti omaan tasoon nähden.
Juoksu – 1:33:52
Neljä kierrosta Aurajoen rantaa. Ei pöllömpi paikka edelleenkään pistää töppöstä toisen eteen. Kaiken maailman kadunkulkijaa koirankusettajista sunnuntaibissen ryystäjiin ja ulkomaan turisteihin riitti joka välillä, mutta ei tarvinnu kertaakaan väistellä saati huudella eestä pois. Vaikka liikenteenohjaajia ei joka metrille ollut niin pisteet siitä, että kapeissakin kohdissa pystyi keskittyyn omaan jolkotteluun.
Juoksusta itestään ei kyllä kirjottele finlandia teosta. Hyvää vauhtia liikkeelle, juosta sai ihan tosissaan alusta loppuun. Eka kiekka meni alle 4.17 keskarilla ja vika 4.34. Muut kaks siihen väliin sit. Eli aika lailla normi kaavalla, loppua kohden hidastuen, mutta vauhtia sai pidettyä yllä ilman hyytymistä. Vaan kyllä se vika puolentoista kilsan ”suora” ennen maalia oli niin perkeleen pitkä. J Pikku tuuletuksen maaliviivalla ja maalikuvista päätellen oli aika kärsivä ilme. Enempää ei irronnu, kaikki pelissä, joten tyytyväinen saa olla. Talvella asetettu tavoite jäi rapian neljän minuutin päähän. TOP -6 sijoitus sekä paikka Challengen EM-kisoihin jäi viiden minsan päähän, joten sen osalta turha jossitella. Olis vaatinu huippu päivän, kun tänään oli hyvä+ päivä.
Total – 4:34:10
M35-39 sarjassa 10
Jos Joroisilla on oma tunnelma niin ei se Turussakaan paskempi ollut. Erilainen, mutta Suomen mittakaavassa tasokas kisa. Uskaltaisin väittää, että kolmen kovan kopla härmässä lienee Joroinen, Challenge Turku ja IM Lahti (70.3). Kahta pystyy suositteleen, kolmas vielä kokematta. Se oli sitten kausi siinä. Jonkinmoinen yhteenveto syssymmällä sit. ’
Rok rok!
-Mika-
