Mika Marjeta: Virpiniemi Triathlon

Johan tässä tovi vierähti, että sai sormet näppäimistölle tuuppaamaan ulos raporttia viime kisoista. Ensin tuutista ulos Virpiniemi Triathlon ja tässä parin päivän sisään sitten Turun Challengen puolikas näkee päivänvalon.

Elokuun viides käytiin kotimaisemissa Virpiniemi Triathlon. Oiskohan kisa järjestetty neljättä kertaa ja annetaan kelpo pisteet paikalliselle seuralle. Hyvin järjestetty kisa, jossa tietty oma fiilis kun kotikisa. Kerran aikaisemmin ollut mukana sprintissä ja tällä kertaa kisa-asu päälle viestin muodossa. Ensimmäistä kertaa kisasin tässä muodossa. Tilanne heti eri, sillä ei ole vastuussa pelkästään omasta menemisestä vaan koko tiimille. Perhoset saa vatsaan sillä, että ei halua todellakaan olla heikoin lenkki vaan pistää parastaan.

Omalle kohdalle lankesi tällä kertaa uintiosuus ja Jussi Lotvoselle pyörä sekä Arto Wallinille juoksu. Uinti kulkenut kesän aikana kohtuu hyvin ja kisasta oli viikko Turun kisaan, joten uinti oli juuri passeli kova kuormitus tuohon hetkeen. Viestin muotona oli sprintti, joten uintimatka paperilla olisi 750m. Kyseistä matkaa en kesän aikana ollut kertaakaan myllyttänyt kovaa, mutta asetin kuitenkin itselle tavoitteen; kovaa portista liikkeelle ja lujaa loppuun saakka.

Tiiviillä kisa-alueella oli hyvä fiilis ja meno ennen kisaa. Otin kevyet ja nopeat lämpät juosten ja vedessä sitten normijutut ennen lähtöä. Ensin vähän kevyttä, sitten avaavia teräviä pyrähdyksiä ja loppuun lyhyet vedot kisavauhtia. Tuolla kaavalla olen mennyt kuluneen ja edellisen kesän. Hyvin toiminut joten mitäpä tuota muuttamaan. Tovin verran odottelua lähtöpaikalla, joka oli vedessä, koska Meriniemen (kisapaikan nimi) ranta on aika matalaa useamman kymmenen metriä. Uinnin lopuksi siis kahlataan tai yritetään jopa juosta matalassa vedessä. Takuuvarma keino nostaa sykkeet taivaisiin vielä ennen rantaa. J

Vihdoin lupa lähteä ja suunnitelman mukaan lujaa porteista. Kärjessä mennään kun ketään edelläkään ei aluksi näy. Ekat about 150 metriä menee aika lujaa, liiankin, koska kova alkuvauhti tuntuu kun ekaa poijua lähestyn. Kaikki keskittyminen poijulle tullessa menee hengitykseen ja edes jonkinlaisen tekniikan ylläpitämiseen. Takasuora edessä ja käännöksessä ei ketään tunnu kutittelevan kantapäitä. Takasuoralla meno tuntuu vaikealta. Lähtösuoran kova veto laittaa takasuoran menon maltillisemmaksi. Yritän pitää kuitenkin kovaa vauhtia yllä ilman että totaalikyykkäystä tulisi. Toinen poiju lähestyy ja loppusuora häämöttää. Maltillisempi meno oli oikea ratkaisu sillä kun loppusuoralla meno tuntuu paremmalta, hengitys kontrolloidulta ja saan vetoihin tehoja paremmin. Meno tuntui oikeastaan aika hyvältä ja menevältä. Sivuilla ei näy muita, joten oletan, että kärkiporukan veturina vaihtoon. Jalkautumispoijut tulivat vastaan aika nopeaan, kroppa ylös vedestä ja juoksuun. Lasit pois päästä, jotka olivat olleet aika huurussa yli puolet matkasta. Vilkaisin taakse ja ketään ei lähelläkään. Täähän meni sit ihan niinku suunnitellusti. Vielä viimeinen spurtti rannalla kohti vaihtoaluetta, jossa Jussi polki jo maata. Chippi pois ja ja Jussille jalkaan. Päälle jotain epämääräistä huutomölinää. Se oli siinä, ekana vaihdossa. Vilkaisin merelle päin ja vieläkään ei ketään näkyvissä. Ajasta ei vielä mitään tietoa kun ei ollut kelloa kädessä. Vaihtoalueella kuulin ajan, joka oli 13.22. Kuulosti aika paljolta siihen nähden kuinka uinti kokonaisuutena kulki. Kisan jälkeen muutamien kanssa juteltua useimpien kellot kertoivat uintisuuden olleen hieman ylipitkä.

Kuvan ottanut:

Virpiniemi Triathlon/Haukiputaan Heitto Triathlon

Kuvan ottanut:

Samu Hanhela

Kisa jatkui aika lailla samaa kaavaa loppuun saakka. Jussi nakutti nopeimman pyöräosuuden sprintillä ja Artokin paineli rennon letkeästi oman juoksunsa TOP kolmeen ilman kummempaa puristusta. Sprinttiviestin voitto Pro Victorialle ja mukava kisapäivä pulkassa. Kyllä näissä viesteissäkin on oma fiilis ja tunnelma. Voi hypätä mukaan toistekkin. Toivotaan ensi vuodelle suurempaa määrää joukkueita ”Pohjois-Suomen mestikseen”.