Mika Marjeta: Kesän kisoja

Duathlonin SM-sprintti, Tikkakoski

Toukokuussa startattiin kisakausi käyntiin Tikkakoskella järjestetyssä duathlonin sprintti SM-kisassa. Lähdettiin toverien Lappalainen ja Wallin kanssa kohti Keski-Suomea päivän reissulle. Hapokas tunteroisen rykäsy neljän tunnin ajomatkan jälkeen ei ole mikään ideaalitilanne, mutta käy hyvästä kisanomaisesta treenistä. Samalla tuli nähtyä missä mennään verrattuna matkaseuraan.

Viileähkö keli ei ollut kovin mieleen, mutta tilanne sama kaikilla. Sen verran oli mammanpoikaa, että hanskat laitoin käteen, muuten menin kisa-asulla. Paukusta liikkeelle sarja kerrallaan (oma sarja 35-45) ja siinä vedettiin heti urku auki. 5 km oli eka juoksuetappi pehmeällä soralla sekä asfaltilla. Hapokasta heti lähdöstä ja semmoista väkisin juoksemista. Vaihtoon tullessa sija 6. Nopea vaihto ja pyörä edessä. Kostea tienpinta oli heti kohtalokas edellä lähteneelle, sillä kaveri veti kunnon pannut kun kenkää asetteli vauhdista jalkaan. Sain väistettyä mutta sykkeet nousi muutaman lyönnin. Alun menin ”rauhassa”, mutta kun Arto Wallin polkaisi ohi alkukilsan aikana, päätin vetää kammet tiukalle. Nyt vaan hanaa ja juoksu menee sitten miten menee. Sainkin aika hyvän vedon päälle ja pistelin pyörässä viidenneksi kovimman ajan. Sijoitus vaihdossa sama. Toinen juoksu oli 2,5 km ja olipa rykimistä. Sykkeet tapissa ja sain hyvin taisteltua. Yksi kaveri meni ohi ja loppukiristä huolimatta jäin kaverista ja viidennestä sijasta neljä sekuntia. Hyvä taistelu ja olihan se kivaa avata kausi hyvissä ajoin. Ensi vuonna uudestaan, jos kisa ei kovin paljoa kauemmaksi etelään siirry.

Tatu, mä ja Arto menossa pyörien tarkastukseen

Pro Victoria Tikkakoskella neljän miehen voimin

Minä, Tatu, Samu ja Arto

Kovin on pysty asento

Jukolan viesti, Kangasala

Nyt rastia seinään. Paljon tullut huudeltua kotosalla (puoliso suunnistanut puolet iästään), että joskus olen mukana näissä kinkereissä. Legendaarinen Jukolan viesti oli siis ohjelmassa Kangasalan yössä kesäkuun puolivälissä. Jostain kummasta halusta halusin pisimmän osuuden (nautintoa koko rahan edestä). Ehkä siksi, jos tuo kokemus jäisi ainoaksi. Etapin osuusmatka oli rapia 13 kilsaa mutta tulihan tuota sekoiltua mettässä rapia 17 kilometriä.

Tällä kertaa edustin puolison kotikylän (kaupunki) seuraa, Kuhmon Peuroja. Matkaan perinteisesti ennen kukonlaulua linja-autolla ja paikan päälle seuraamaan Venlojen viestiä, jossa puolisokin oli mukana (juoksi myös Jukolan viestissä). Pitkää odottelua ja levotonta unta muutama tunti ennen omaa osuutta. Lamppua ei onneksi tarvinnut sillä matkaan lähdin aamuhämärässä.

Alku ja keskivaihe meni aika hyvin, pari pummia (toinen isohko), omaa suunnistusta ja hyviä peesiä. Juoksu tuntu hyvätä, eikä kunnon puolesta ollut mitään ongelmaa. Lopussa seilasin sitten oikein urakalla ja olin kyllä niin ulapalla, että meinasi nousta jokin ottaan. Lopulta kaikki rastit tuli leimattua ja 22 minuuttia omasta tavoiteajasta jäin. Siitäkin about 15 minuuttia tuon lopun sähellyksen vuoksi. Toki realiteetti on, että 2-3 kertaa Oulurasteilla ei ihan anna oikeaa kuvaa, saati oikeaa määrää suunnistuksen saloihin. Mutta iso respect kärkipään suunnistajille. Ne vetää siellä mettässä ihan saatanan kovaa vauhtia. No kivaa oli ja ehkä joskus uudestaan (kuhan on reenannu kartan kanssa vähintään 20-kertaisen määrän mitä tälle keikalle).

Hailuoto Triathlon, sprintti

Kesän eka triathlonkisa osui sitten kesäkuun loppuun. Tarkoitus puhtaasti vetää homma kovana treeninä kisaomaisesti. Viivalla oli kovia nimiä, joten tiedossa oli kovaa vauhtia ja hapokasta menoa. Kisan ajalle oli luvattu kovaa tuulta mereltä päin, joten oli melkoinen pelastus, että uinti oli satama-altaassa. Ilmeisesti vesikin oli sen verran viileää, että uinti lyhennettiin n. 400 metriin.

Etukäteen oli tiedossa että naisten sarjassa Parviaisen siskokset vetää lujaa uinnin kuten myös seurakaveri Samu Hanhela. Paukusta rohkeasti peesiin ja siinä jopa pysyinkin about ¾ matkaa kunnes hengitys sakkasi vähän ja jouduin himmaan vauhtia. En kuitenkaan jäänyt juuri ollenkaan ja vedestä noustessa kaikkien selät näkyi. Ylösen Antti tuli puolestaan minun takana ja olikin tiedossa, että Antti painaa jo alussa karkuun. Vaihto olikin sitten yhtä saatanan sähellystä kellon, märkkärin ja polkimissa kiinni olleiden kenkien laiton kanssa. Ylönen paino saman tien ohi ja Samu oli karannut toisen Parviaisen kanssa kauas. Toisen siskoksen saavutin alussa ja ajatuksena oli tiputtaa heti kyydistä kun maantiepyörällä sai peesata. Eipä onnistunu vaan perässä roikuttiin koko matka. Ite painoin laikka punaisella koko matkan ja luulen että takanakin joutu duunia painaan. About kilsa ennen T2:sta sain kiinni Samun ja toisen siskoksen. Ei jaksanu enää rykiä karkuun ja aika helposti oli letka perässä. Samu otti kiihytyksen ennen vaihtoa ja tulikin sinne ennen minua. Jotain sain taas sähellettyä ja koko kolmikko otti eroa heti juoksun alussa. Sisarukset napsin kiinni heti alussa mutta Samu paino menemään sen verran kovaa, että vaikka selkä näky niin eroa tuli pikku hiljaa enemmän. Antti tulikin kohta vastaan ja vei koko kisan näytöstyyliin. Takaa ei tullut uhkaa ja Samun etumatka oli tarpeeksi, joten aika paineetta sai juosta (kuitenkin reipasta vauhtia) koko vitosen. Maalissa kolmas sija ennakkoon kahden kova takana eli aika lailla optimi suoritus vaihtoja lukuun ottamatta. Tästä on hyvä jatkaa! Kisa kisa ja jäi hyvät fiilikset Hailuodosta. Kenties joskus uudelleen.

Bodiumilla Samun ja Antin kanssa

Virpiniemi Triathlon, sprinttiviesti

Viikko Tahkon täpärille, joten viime vuoden tyyliin osallistuminen viestiin ja Pro Victorian viime vuoden viestin voiton puolustaminen. Tällä kertaa viestissä mukana seuran toinen pyörätykki, Jyrki Puttonen ja Terwamaratonin puolikkaankin yleisessä voittanut Ville Nikkinen. Eli kunhan oman osuuden selvitän kunnialla, äijät hoitaa lopun tyylikkäästi.

Viikon ajan lämpötiloja laskenut pohjoistuuli ja kylmyys oli kadottanut myös Virpiniemen edustan meriveden lämmöt. Kisa-aamun veden lämpötila oli 11,6 astetta, joten edessä oli duathlon. 3,4 km + 19 km + 5,2 km oli matkat. Oma uinti vaihtui siis alun juoksupyrähdykseen joten en ollut lämpötiloja seuranneena ollenkaan harmissaan duathlonista. Paukusta urku auki ja sykkeet punaselle. Juoksumaastosta puolet oli soratien kaltaista ja puolet asfalttia. Heti alusta lähtien joku kaveri iski kantaan kiinni, eikä siitä tippunu vaikka kuinka nyki välillä kovempaa. Vauhdikkaan juoksun sain aikaiseksi ja vaikka laikka oli punaisella niin juoksu tuntu hyvältä. 3.48/km sain keskivauhdiksi eli ihan mukavasti vaikka useampaan viikkoon ei ole tullut kovia vetoja tehtyä IM painotteisen harjoittelun vuoksi. Kärjessä vaihtoon viime vuoden tapaan ja Jyrki irti. Loppu menikin sitten aika lailla odotetun mukaisesti ja voitto tuli selkeellä erolla seuraavaan viestiporukkaan. Well done Pro Victoria!